torstai 10. elokuuta 2017

Ja nyt on vain muistoja kesästä

 valvomista ystävien kanssa, Fazerin sinistä, metsäpolkujen löytämistä kanervaisilta uusilta kallioilta, vanhojen tuttujen juoksemista päästä päähän, La la land, kaupungilla harhailua, runojen lukemista, mökillä nukkumista, Välimeressä uintia ja hassuja ihmisiä


Olin kesämökillä villasukat jalassa takan edessä, luin kirjastonkirjoja, jotka naurattivat - luin kirjoja, joiden jälkeen ei tehnyt mieli mennä nukkumaan. Oli viikkoja, jolloin en lukenut ollenkaan.

Meloin saaren ympäri, istuin keltaisessa soutuveneessä katsellen järven kimmallusta, lumpeita joella. Oli hetkiä, jolloin oli vain hyvä olla.

Oli monta hetkeä, jolloin juttelin enemmän snäpissä ja wapissa kuin ääneen vieressä elävien ihmisten kanssa. Oli sateinen päivä, jolloin olin Linnanmäellä ja sain ihmisen, josta aion pitää kynsin hampain kiinni. Oli päivä, jolloin söin lounaaksi lettuja ja nauroin itseni kipeäksi.


Oli ihana yö, jolloin ystävän koira vei sänkyni ja juteltiin kahteen asti. Kuulemman tuhisin söpösti nukkuessani ja kirjoitin oudoimman runon ikinä, jossa oli sardiinipurkkeja ja lankakeriä.

Oli kesäpäivä, jolloin kävin kahdessa eri kirjastossa. Iltapäiviä, jolloin katsoin Doctor Whota. Kuvia metsästä ja Suomenlinna, johon pikkuveli tietenkin raahattiin mukaan vain availemaan vesipulloja, koska en itse niitä saanut auki.

Oli ihmisiä, joita halata pitkästä aikaa, pitää kädestä elokuvissa ja saattaa juna-asemalle hymyillen. Oli vesimeloonia nurmikolla ja piparmintun makuista teetä nuudeleiden kanssa.

Ja nyt on enää muistoja tästä kesästä. Valokuvia ja pari puhelinnumeroa lisää kännykässä. Se on sääli, kuinka se äsken koettu hetki on jo nyt historiaa.



unelmia, unia, tarinoita, saniaisia, mustikan värjäämiä sormenpäitä, onnellisuutta ja kyyneliä, Fight like a Girl ja syvällisiä keskusteluja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.