perjantai 26. toukokuuta 2017

i belong in forest

aina niitä kolmenporukoita
aina minä yksin ilman paria

kuuntelemassa muiden juttuja
hiljaa, kohta vedet silmissä

koska aamulla väsyttää
ja tää kuvio on niin tuttu
että kyllästyttää

pyöriä kolmantena pyöränä
naulakkona
ja kyllä tän kestäisi
jos minulla olisi sinut kotona
mutta nytkin

- olet siellä liian kaukana

katson tuttuja kasvoja
joiden takana piilevät ajatukset vieraina
koska eihän minulle niitä kerrota
joudun keräämään niitä kuin palapeliä

pieni huokaus
ja taas tää alkaa



ihmiset olisivat onnellisimpia, jos hengittäisivät enemmän metsissä

8 kommenttia:

  1. Ulkopuolisuuden tunne on ehkä kauheinta. Muutama vuosi nuorempi itseni olisi samaistunut niin kovasti tähän runoon. En ihan tiedä sun tilannettas mutta asiat paranee varmasti, oot ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunne saa välillä olon rikkinäiseksi ja hennoksi kuin havisevan haavanlehden.
      Tää kommentti tuli just oikeaan aikaan, kiitos <3 Ja kyllä mä mun tilanteenkin voisin selitellä, mutta en nyt ihan tässä kommenttiboksissa :D

      Poista
    2. Voidaan jutella vaikka sähköpostin kautta jos haluat?

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Kaunis blogi sinulla! Juuri oikeita sananvalintoja ja sopivan kevyttä mutta kaunista ja näinollen myös painavempaa luettavaa! ♡ Ihana löytö.

    http://toverit.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee :) Oi kiituksia, tää piristi mieltä näin ennen nukkumaanmenoa ihan älyttömän valtavasti 💙

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.