sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Valoa ja lautaseiniä

Missä mun motivaatio
missä stressi kokeista
missä ilo ja hymy
missä minä
missä

Ensimmäiset sanat, joita kännykkä ehdottaa ennustavallasyötöllä ovat: "käännetty, tykkää, osta"

Ehkä se kertoo tarpeeksi tästä elämästä. Joku koulussa yritti kirjoittaa mielipidekirjoituksensa kulutusyhteiskunnastamme ja länsimaisten ihmisten kiittämättömyydestä, joku toinen taas valitti juuri tässä vastikään, kun osa päivistä ja hetkistä tuntuvat turhilta.

Että pidän näistä ristiriidoista. Toisaalta ne tuo komedioihinkin hauskuutta (opin sen tänään, kun luin teatteriarvostelua lehdestä), ehkä sama pätee tähänkin elämään.
Yritin lauantaina etsiä sopivia punaisia avokkaita tai korkokenkiä riparimekkoni kanssa. Ei löytynyt, kun kapeasta jalasta puolet tippuu lattialle, koko on väärä, korkoa liikaa tai hinta aivan korkea. Ehei, en ole pistämässä yli 300€ kenkiin.
Eikä tahtonut löytyä netistäkään. *pieni huokaus*

Toisaalta lauantaina leivoin mummilleni pullaa ja käytiin syömässä pikkuravintolassa parasta ruokaa vähään aikaan <3







On koko viikon tehnyt mieli kirjoittaa kokonainen hyvä postaus, mutta ikinä ei löydy tarpeeksi hyvää aihetta tai aikaa kirjoittaa.
Ihmiset aina kysyvät, että mites menee. Vastaanpa nyt suoraan - tällä hetkellä ei oo yhtään ihana fiilis. En saanut kunnolla mitään valaisevaa aikaiseksi tänään. Tai sain, pesin hiukset uutta viikkoa varten.



Viime viikko oli oikeastaan aika hyvä loppujen lopuksi. Pidin uutta koulussa aivan ihanaa mekkoani, käytiin teatterikerhon kanssa katsomassa yhden komedianäytelmän kenraalia - sain kerrankin nauraa kuollakseni ja mun hissan ja ruotsin kokeet tais mennä kohtuullisen hyvin.
Haastattelin yhtä mukavaa opettajaa koululunlehteä varten, kuljin pyörällä kouluun ennen kuin lumet tuli takas maahan vähäks aikaa. Ja joo. Mä ihan oikeasti tungin tähän postaukseen kuvia valkoisesta lautaseinästä. Tänään oli vaan sellainen fiilis, että nää valoläikät ja teinipeilikuvat sopivat mun motivaationpuutteeseen. Mutta hei, tää viininpunainen mekko sai mut tuntemaan itseni itsevarmaksi, huulipuna sai onnelliseksi ja sateenkaaret näytti kauniilta.

Auts. Kuulostin juuri joltain oikealta muotibloggarilta, jäiks. Älkää luulko mua sellaiseksi. Oikeesti - lojuin tänään sängyssä yhteentoista, selailin puhelinta liikaa ja en tiedä muodista ja vaatteista mitään. Makasin lattialla ja kirjoitin tarinaa, sellainen minä olen. Vähän hassu tyttö nettiin eksyneenä.

Nyt vaan tekisi mieli saada luetuksi hyvä kirja parhaan ystävän seurassa maaten aurinkoisella nurmikolla.

Mitäs teille ihanuuksille kuuluu?

4 kommenttia:

  1. Tuo mekko on aivan ihana!! Itelleni aina välillä tulee fiilis, että nyt ois kiva laittaa jotain "parempaa" päälle, mutta sitten tulee ajatelleeksi, että kun en mä ole se hienosto tyttö vaan se joka pukee hupparin päälle juhliin ja sitten sitä ei tule laitettua mitään hienompaa. Kun ei haluaisi olla hienohelma, mutta aina välillä vaan tulee se tunne. Mulla kun on sellainen hirveän paha tapa kattoa kaikkia jotka laittautuu hirveästi vähän halveksuvasti ja nyt kun itekkin aina välillä halus niin se vaan tuntuu kuin oisin pettäny itteni. Taitaa olla pieni identiteettikriisi. Ps: mä en ees tiiä miks kerroin tän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah kiitos, tykkään siitä itekkin niin kovasti❤

      Ethän sä ittees petä pukeutumalla. Aina voi hemmotella itteensä pistämällä vähän paremmin päälle, siitä vaan niin tekemään! Ei siinä ole kenelläkään nokan koputtamista asiaan :)

      Poista
  2. Ottaisin mielummin pienen ja kapean jalan, vaikka siitä putoiaisikin kenkä pois. Parempi se vaihtoehto kuin se, että mikään nätti kenkä ei mahdu isoon jalkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin niin ihanaa, jos saisikin valita kaikki ruumiinosien koot ja muodot.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.