maanantai 24. huhtikuuta 2017

Sielu puhdistettu đź’™



Ostin itselleni viime viikonloppuna aivan ihanan farkkutakin, jollaista olin haaveillut itselleni jo hyvän tovin - ja sitten boom, samana iltana alkoi tietysti sataa lunta. Ja rakeita. Ja vettä. Onneks sain kuvattua kukkia sitä ennen.
Kiitos tästä rakas luontoäiti. Nyt ollaan jo huhtikuun lopulla, missä minun kaunis, raikas ja uutta toivoa luova kevääni on. Missä?

Suunnitelmissa oli pistää se uusi farkkutakki päälle, laittaa illalla suihkun jälkeen hiukset täyteen pikkulettejä, jotta saisin kunnon lettikiharapehkon aamuksi, sivellä huuliin punaista huulipunaa ja hymyillä vaalean siniselle kevättaivaalle, mutta toisin taisi käydä.



On minun pitänyt kirjoittaa blogiin ties kuinka monta postausta viimeisimmän jälkeen, mutta ehei - tämä niin "kiireinen tyttö" on istunut yksin omassa sängyssään peiton alla ja katsonut Netflixiä kaiken ajan. En ole aloittanut kouluhommia, joille alkaa kohta puoliin tulla kiire, en ole nähnyt ketään ihanista ystävistäni.. Well here I am sitting on my floor and writing this instead of being asleep.

Ja ihan oikeasti olen katsonut aivan liikaa How I met your motheria. Koska luin äskeisen englannin kielisen lauseen mielessäni Barney Stinsonin äänelle. (god how annoying)
And I did again. (And again, and again)

Samalla lauantaisella ostosreissulla muuten löysin vihdoinkin rippimekolle kengät, jotka vaalitettavasti eivät olleet punaiset ihanat korkokengät vaan pikemminkin siniharmaat ballerinat. Mutta ne on nätit ja voin käyttää niitä koko kesän sitten kesäkenkinä ❤ I'm happy. Joskus maallinen omaisuus tekee onnelliseksi hetkeksi.

Toisaalta kävin kylläkin myös taidenäyttelyssä sunnuntaina. Muistan joskus lukeneeni jostain kirjasta kohtauksen, kuinka päähenkilö syventyy taidenäyttelyyn, pistää kuulokkeet korviinsa ja vaan imeytyy taiteen vietäväksi.
Harmitti niin paljon, kun unohdin kuulokkeeni kotiin.





Mutta Taidehallin Anu Pentikin näyttely oli aivan ihana. Jotenkin todella rakastuin kaikkeen siihen luonnonvaloon, saven lasittamattomaan materiaaliin ja erityisesti huoneeseen täynnä savisia kukkia. Olisi tehnyt mieli jäädä sinne istumaan tunneiksi mustalle nahkarahille vain katsomaan sitä ihmisvirtaa, joka kävelee savilautaselta toiselle ja on unohtanut ottaa puhelimestaan kameran äänet pois.

Näyttely oli hyvin ihmisläheinen, ei tullut sellaista Wau-fiilistä vaan hymy huulille ja ajatus, että kotonahan minulla miltein tälläisiä samanlaisia töitä verannan ikkunalaudat täynnä.
Hyvin kotoisa ja rauhallinen olo, kaikki oli kaunista ja sitä savikivikasaa katsellessa pystyin miltein kuvittelemaan itseni mökille järven rantaan kuuntelemaan aaltojen liplatusta ja lokkien kiljuntaa.

Ja ensimmäisessä huoneessa todella tuli jotenkin hyvin puhdas olo kaikesta siitä korkeudesta, valosta ja valkeudesta. Todella kaunista ja sen jälkeen bussimatkalla kaikki tuntui ja näytti kolme kertaa tavallista kauniimmalta 💙

Joten tällä hetkellä kuuluu hyvää, kun tätä huomista julkaisua varten kirjoittelen matollani istuen vieressäni englannin kirja, joka yrittä epätoivoisesti vihjailla huomisesta sanakokeesta. Sydän on puhdistettu taiteen keinoin ja ulkonäköä muokattu hiukan enemmän kohti sitä, mitä toivonkin.

Mutta mitäs teille kuuluu ihanuudet? :)

4 kommenttia:

  1. Tuonne taidehalliin tekisi mieli mennä ihailemaan unikkoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä kyllä todellakin oli kaunista <3 Kannattaa ihmeessä käydä.

      Poista
  2. Oi nää kuvat on ihania koko postauksessa♥ Oli kyllä niin kauhea, kun aivan peräkkäin paistoi aurinko ja satoi lunta, rakeita ja vettä... Itse olin juuri lenkillä kun taivas päätti revetä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah voi kiitos ❤ Oli aivan hirveitä teknisiä ongelmia saada nuo kuvat näkymään, mutta onnistui lopulta.
      Oi eii :D

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.