sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Olen minä





Olen uusia alkuja
kauniita sanoja
prologi
täynnä epämääräistä naurua

lyijykynän jälkiä otsassa

olen lokkien kiljunta järvellä
vastapoimittu kielo maljakossa

olen kesken, 
taiteellisia mustavalkokuvia
ja liian pitkiä yhdyssanoja
pino lukemattomia kirjoja
räsymatto jalkojen alla
kevätvalo ikkunassa
vanhaa pitsiä ja auringonnousuja

oma itseni ja näin riittävä
olen minä

2 kommenttia:

  1. Rakastan lukea sinun tekstejäsi. Ne tekevät niin iloisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos 💗 Aina yhtä ihana kuulla, että joku muukin saa näistä jotai irti.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.