sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

musteorvokkeja IV

Se oli se yksi kesä. Kun olimme nuoria, lensimme vapaina hiekkatietä pitkin kohti taivaan horisonttia koivun oksien liehuessa kattonamme, jolloin värjäsimme molemmat hiuksemme violetin väriksiksi, leikimme kyyhkyläisiä, vastarakastuneita.

Sinä kesänä kaikki kuitenkin muuttui, sinä kasvoit aikuiseksi.
Päätit seuraavana vuonna hakea lääkikseen ja sitä seuraavana pääsit sisään. Ja minä - minä jäin sivuun, paikalle ilmestyivät opiskelut, uudet poikaystävät. Minä jäin kaipaamaan sitä yhtä lämmintä kesää.

muistan, kun leikkautit pitkät hiuksesi
ostit asuntoosi puhtaat valkoiset verhot
persialaisen maton halvan kopion

heitit vanhan nahkarotsisi roskalavalle
kätkit vanhan itsesi sisällesi
väitit vaiheesi olevan ohi

että nyt olit päättänyt kasvaa aikuiseksi


sanoit, että minunkin pitäisi

käskit kasvaa aikuiseksi
ostit minulle merkkilaukun, veit kädestä pitäen valitsemaan meikkejä
jaksoin leikkiä mukana ehkä puoli vuotta
käydä ostoksilla lauantaisin, juoda ylihinnoiteltua teetä hipsterikahviloissa

ei se tuntunut vapaudelta

onnistuin sotkemaan meikkini, kaatumaan korkokengilläni katukiveyksellä
ja, kun yritin ehdottaa sinulle pyöräilyreissua kirjastoon
sinä katsoit minua kulmia kohottaen, vastasit
ei minulla ole aikaa lukea enää kirjoja

laskit katseesi takaisin puhelimen näyttöön
luit vinkkejä täydelliseen instagramfeediin
halusin takaisin ne hetket metsässä jolloin katsoin sinua silmiin ja muu maailma hämärtyi ympärillämme

kerroin sinulle
että ei tämä ole elämää
juosta nyt alennusmyyntien perässä ja hokea kuinka pelastetaan maailma kasvissyönnillä, mutta vaatteesi ostit halpatyövoimalla tehtyinä

tai ethän sinä sitä tiennyt,
eihän sinulla ollut aikaa lukemiselle

2 kommenttia:

  1. Jälleen kaunis teksti, loppu jollain tavalla sitoo kaiken yhteen!♡
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia! ❤ Ihanaa, että jaksoit kommentoida.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.