tiistai 14. maaliskuuta 2017

musteorvokkeja I

Kaikuvat päässäni yhä kaikki sanat, jotka
kuiskasit korvaani valehdellen
lämpien säteiden leikkiessä ihollani, seepran raitoja ikkunasta
huomisen valoa kaihtimien takaa
varjojen vaimentaessa huokaukset
tummat ja syvät
lihasten sykkeet, suljet silmäsi kiinni
selkäsi pehmeä kaari, puret huultasi ynähtäen

sanoja, jotka kuulostivat tutuilta,
jotka kirkkaassa päivän valossa tuntuvat latteilta
kuin olisin kuullut ne ennen


ehkä sinä lausuit samat kohteliaisuudet hänellekin

Puristat lakanan kulmaa sormillasi, kuulen raskaan hengityksesi, joka purkautuu huuliesi välistä
kiiltävät korkokenkäsi ovat farkkujeni vieressä lattialla

hellästi kuljetan sormenpäätäni
mustalla pitsisellä kankaalla,
sillä samalla, josta sukkanauhasi olivat tehty
tumma läikkä
viinilasin tahra raidallisessa puserossani
tunnen yhä tuoksusi ryppyisessä tyynyssäni
minttua ja rosmariinia, vanhojen kirjojen tuoksua

muistan, kuinka silloin joskus kerroit piirtäen sydäntä reidelleni,
että tuoksuin vaaleanpunaisilta kukkasilta
sait sen kuulostamaan erityiseltä
kikatin hiukan ja painoin suukon poskellesi
yhden niistä ensimmäisistä

Ja nyt sinä olet poissa
ehkä ikuisesti jättäen vain huulipunatahrat solisluulleni, musteorvokkeja sisäreisilleni
ehkä vain yhden päivän, koska tiedän, että palaat vielä
eivät ne sanat voineet kaikki olla vain valetta,
aamuyön huumaa vieraan sylissä, kun sinä et tiennyt
kuka olet ja mistä tulet

vaikka emmehän me ole vieraita
ainakin minä tunnen sinut, tiedän heikkoutesi suklaakermatoffeeseen, sen kuinka viherkasvisi kuolevat aina kuivuuteen,
kuinka järjestät sukkasi värijärjestykseen tummasta vaaleaan
elät järjestyksen kaaoksessa
yhtä epävarmana ja kesken kuin nuorenakin,
kun viinilasit olivat vielä hiilihappoista jaffaa, kun tanssimme yhdessä tähtien sammuessa taivaanrannassa

ja tunsit sinäkin minut - vuosia sitten, kun ensimmäisen painoin huuleni huulillesi kesämökillä aamuyöllä, kun olin ensimmäistä kertaa niin iloinen, etten ikinä ajatellut sen olevan vain väliaikaista, pieni kokeilu

silloinkin kerroit rakastavasi minua,
minä uskoin
ja sitten hajosin, etkä sinä ollut täällä lohduttamassa
niinhän se on aina ollut
sinä puhut, minä lohdutan
silloinkin, kun sanat eivät riittäneet ja kaikki oli kesken ja kaunista
kun puhe vaihtui syviksi halauksiksi

Tiedän, että palaat
silloin, kun sinä olet puolestasi taas rikki ja hylätty
soitat ovikelloa aina neljästi, ensimmäiset kerrat joka kerta hätäisesti peräkkäin
kaadut ovesta suoraan syliini ripsivärit levinneinä
ja kynnet valmiiksi leikattuina, tällä kertaa, jopa viilattuina

ja minä lohdutan sinua
niin kuin aina ennenkin
Teen sinusta ehjän ja kokonaisen,
maksan erääntyvän puhelinlaskusi, poistan kännykästäsi niiden ihmisten numerot, joita sammalluksissasi kerrot pettäneen sinua, satuttaneen
laitan kylpyveden lämpiämään ja juon vihreää teetä kanssasi, kun vannot kirosanojen kanssa muuttavasi elämäsi suunnan

Silloin kaikki tuntuu kodilta, tuoksuu uudelta ja raikkaalta
räsymatto lattialla, kissan karvoja ovenkarmiin tarttuneena
aamuhämärä laskeutuu parvekkeelle ja sinä nukahdat syliini pieni hymy huulillasi, istun siinä silittäen hiuksiasi
ja lopulta minäkin nukahdan

iltapäivällä herään ulko-oven pamahdukseen
kahvin keittimessä on kylmentynyttä kahvia, juusto hikoaa pöydällä ja tyynyllä eikä pöydällä ole lappua
olet poiminut farkkuni ylös lattialta tuolin karmille

aivan kuin mitään ei ikinä olisi tapahtunut

aina lopulta jään yksin, koska sinä opit selviytymään, etkä edes muista kiittää
koska ehkä kuitenkin olen sinulle vain ilmaa, pölyä tyhjässä huoneessa, lämpöä


rakkautta ilman ehtoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.