perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kaaos on mennyttä



Tähän viikkoon on mahtunut paljon auringossa kävelyä ja älyttömän paljon musiikin kuuntelua. Huoneen siivousta, pullien leivontaa ja kukallisen lempihameen käyttöä. Lumisateen katselua ikkunan takaa, uskonnon esseen kirjoittamista mahtipontisella otsikolla Martin Lutherin elämä ja teot, suloisten kissojen maalaamista ja mahdollisimman myöhään nukkumista.



Olen ollut erään ystäväni kanssa metsässä fiilistelemässä sieltä saatavien kuvien ihanuutta. Hypittiin purojen yli, kuvailtiin kännykät automaattisesti taiteellisesti vinossa pilvistä taivasta ja tummanvihreitä puita parin sadan kuvan edestä. Pitelin matkalaturia, kipusin kalliolle, jotta kengät ei näkyisi kuvissa. Harmiteltiin, kun ei voitu pyytää valkoisen auton omistajaa siirtämään autoaan, jotta oltaisiin saatu söpö kuva kadusta.

Lähimetsä näytti silloin kovin syksyiseltä, polut heinikon keskellä näyttivät jatkuvan loputtomiin ❤





Maanantaina alotin kuviskoulussa maalaukseni - niin ihana oli päästä animaatioperiodin tietokonesäädön jälkeen vain yksinkertaisesti maalaamaan. Musiikkia, hiukset jotenkuten nutturalla, roiskeita täynnä oleva maalaustakki päällä, jonka selässä taisi lukea Hit me.

Olen tällä viikolla taas ylikuluttanut sanaa ihana, istunut liian paljon koulun käytävillä hiljaa, letittänyt hiuksia ja syönyt tavallista enemmän kasvisruokaa.
Ensiviikolle tavoite: Syö koulussa sitä kasvisruokaa.




Äikässä lukutunnin istuin näyttämön reunalla seinään ja ikkunalautaan nojaten huiviin käpertyneenä. Oli minulla joku kirja kädessä, mutta kuuntelin musiikkia kuulokkeista, jossain vaiheessa musiikkiin sekoittui sateen ropina ulkoa. Jossain vaiheessa kaivoin pikkusiskolta lainassa olevasta repustani ruotsin vihon ja aloin kirjoittamaan runoja. Se oli ihana tunti, opettaja ei huomauttanut mitään, että en edes lukenut yhtään.

sateen jälkeen paistaa aurinko


mutta minä rakastan sitä hetkeä, kun seison kevätpilvien alla, paljaat varpaat kostealla nurmikolla

niskaani tippuu pisaroita kuusen oksista

silloin ilmassa on magiaa

valo siivilöityy lehtikaton takaa


valkeuden poika leikkii kuurupiiloa siivekkäiden varjon ilkiöiden kanssa, tanssii sirot kädet kohotettuina pehmeällä havumatolla, jättää pimeään hehkumaan valoroiskeita jalanjäljissään

hipaisee kevättuulen virtauksista punotulla huivillaan karheaa karnaa, saa kuusenpihkan hehkumaan meripihkan lailla

pojan mekon kevyt kangas viistää maata


kun hämähäkinseitit kimaltavat kasteesta

ja vihreät oksat huojuvat vasten kultaista loistoa, pimeyteen eksynyttä valoa, jonka avonaiset kiharat hiukset viistävät luontoäidin selkää

kähertyvät joka paikkaan, nauttivat aamusta


kun metsä tuoksuu

vastaheränneelle, uusille aluille

rakkaille muistoille

sitä hetkeä minä rakastan


rakastan sadetta

ole sinä minun sateeni niin aika toimikoon aurinkonamme


Nyt perjantaina meillä oli koulusta vapaata kiitos taksvärkin, siivoilin ja leivoin meillä kotona. Iik, nään taas mun lattian ja kirjoituspöydän. Mun kotoisa luova kaaos on mennyttä vähäks aikaa.

6 kommenttia:

  1. Ihana, erikoisempi kuulumispostaus! Saat arkisetkin asiat kuulostamaan niin kauniilta ja nautinnollisilta♥
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia! ❤ Nää sun kommentit on aina niin mieltä lämmittäviä.

      Poista
  2. Oli todella kivaa saada ajatukset pois vähän aikaa tästä ja mulla vaan nyt sattui aina se kuvauskulma olemaan vinossa... Tehdään se joskus uudelleen! :) ja hei, ne 220 kuvaa oli vaan mun kännykässä otit säkin muutaman... Ja se auto XD.

    t: erä (pitäisikö keksiä parempi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tehdään ihmeessä vaan! Olispa oikeesti se järjestelmäkamera niin sais parempia kuvia :))
      xD Joo, kyl mulki näit kuvii aikas paljon löytyy.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.