keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hymy, joka ei yllä silmiin

joskus minä nauran
hymyn levitessä kasvoilleni, hampaiden vilahtaessa
ja samaan aikaan
sisälläni kaikki on sammunutta
vain kasa tuhkaa

jonka sinä voisit puhaltaa pois
levittää kirkkaaseen järven veteen ja antaa laskeutua pohjaan
vaikka ei siitä olisi mitään hyötyä
olisin haitaksi ympäristölle
ravintoa vain syanobakteereille

joskus minä itken
hiljaa ja kyynelettömästi
sillä sisälläni kaikki palaa valkeassa savussa
tunteiden liekkimeri
vihan ja katkeruuden katku
häkämyrkytyksen oireita

ja kaikki se paha olo
käpertyy sisälleni loisimaan kotiaan

ja joskus
harvoin - se purkautuu

kun päässäni kilahtaa, kun sinä kosketat minua
pitkään aikaan ensimmäisenä
annat lämmön, joka sytyttää minut uudestaan
palamaan kuin vahakynttilän

kunnes sammun taas
kun joku puhaltaa
ja pimeys valtaa sydänlangan pään


2 kommenttia:

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.