perjantai 24. helmikuuta 2017

Luova luovempi kuollut





unohdus maistuu kitkerältä
pudottaa tyhjyyteen
suloiseen uneen
ehkä arjen keskellä
lasisella parvekkeella
paksun viltin alla
vahvana
                                                                     luova

arvet syvällä
muilta tarkoin piilotettuna
ehkä jonain vuonna
me ollaan kaikki selviytyjiä
jollain tasolla
                                                                  luovempi

musta kuppi kahvia
ihmiskunnan hylkäämä
vieraat kasvot peilissä
kipu veitsen terällä
happikupliin kadonneena
paljaana ja aitona
                                                                                 kuollut




4 kommenttia:

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.