keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Imperfection



Maanantailta havaittua:
En osaa kirjoittaa käsin tekstirivejä suoraan
8+ matikan kokeesta ei ole maailmanloppu, näytän oikeastaan aika kivalta laseissa,
seuraavaan ruotsin kokeeseen pitää oikeesti lukea paremmin,
joskus sitä jännittää jotakin aivan turhaan




Tiistaina huomasin kuinka ihanaa on nauraa hämärällä kadulla yksin illalla - ihmisten reaktiot on niin huvittavia, jos joskus vahingossa lausun yhden kirosanan tunnepuuskassa. Huoh, kiitän sinua hikkemaine.
Ja huomasin, kuinka ihanaa on nauraa koulussa tunnilla (katsottiin ruotsin tunnilla sitä norjalaista nuortenohjelmaa SKAM) ja olla välittämättä, mitä kenties muut ajattelevat.
     SKAM itseasiassa on aikas yllättävän hyvä, katsoin joskus ensimmäisen jakson, mikä ei oikein iskenyt. Nyt muutaman jakson jälkeen se tuntuu enemmän kuin katsottavalta, voisi tutustua vähän paremminkin. Ainakin se nauratti. Tai sitten se oli luokkalaisten huomautukset ja pohdinnat hahmojen suhdekuvioista. Sattuuko joku olemaan sitä katsonut? :)



Oli ihanaa kuulla olevansa täydellinen teatterikerhossa, vaikka väitinkin vastaan. Ne pelkät kympit todistuksessa ei kerro kaikkea.

Ei sitä kuinka vähän kavereita mulla loppujen lopuksi on, ei sitä, että olen liian koukussa sosiaaliseen mediaan. Selasin eilen kaksi tuntia instagramista kuvia, nauroin ääneen ja siirryin seuraavaan kuvaan. Viisi minuuttia myöhemmin en edes muistanut, miksi nauroin. Olohuoneen sohvalla makaaminen kännykällä - ärsyynnyin itseeni ja siihen, etten saanut itseäni lopettamaan puhelimen tuijottamista. Poistin sen sovelluksen koko puhelimesta.
Eikä sitä kuinka istun hiljaa käytävällä ja en keksi puhuttavaa.

Ne todistuksen kympit vain kertoo, että olen jaksanut lukea kokeisiin ja osannut oksentaa paperille oikeat lauseet, hymyillä vähän opettajille ja viittailla tunnilla, koska selkärankaan on iskostautunut, että viittaan, kun tiedän vastauksen. Ja välillä, vaikka en edes kunnolla tiedäkkään.



Rakastan sitä, kun on valoisaa. Se saa hymyilemään.
Tänään teki mieli vain läiskiä naamaan meikkiä ja pyytää jotakuta jäätymään ulos ja ottamaan minusta kuvia. En pyytänyt, kun ei tullut mieleen ketään kuka olisi ehkä saattanut haluta. Ja tuolla ulkona oikeasti on aivan järkyttävän kylmä.

Tänään totesin myös, että nähtävästi haluan kirjoittaa kirjan aina joka toinen päivä, mutten koskaan saa aikaiseksi yhtäkään lausetta ylös..

Eikä minulla tullut tänäänkään kirjoitettua mitään tänne blogiinkaan kauhean järkevää. Ehkä sitä jaksaisi kirjoittaa joskus jonkun asiapostauksen. Ideoita?

2 kommenttia:

  1. Olisin voinut ottaa sinusta kuvia ja tulla kanssasi, mutta :(

    T:Eräs

    VastaaPoista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.