keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Sutattuja sanoja

Joskus, kun olen yksin tekee mieli laulaa. Varmistaa, että kyllä minusta vielä lähtee ääntä, vaikka olen muuten olisin hiljaa. Koska enää en höpötä samalla tavalla, en enää keksi sanottavaa, en löydä oikeita jatkokysymyksiä.

Sutattuja viivoja
kuulakärkikynällä
sotkuisia ajatuksia
vasten ruotsin kirjan kantta

Huomaan sulkevani vain suuni, etsiväni uutta puheenaihetta tuloksetta. Huomaan katsovani vierestä muiden naurua, kuinka toinen painaa päänsä toisen olkapäätä vasten, nauraa samalle kuvalle, samoille jutuille, joita ei näytetä minulle. Yleissivistän itseäni metsästämällä netistä koulun käytävällä oleviin tuoleihin maalattujen kuuluisien taideteosten nimiä ja taiteilijoita. Ehkä sitä pitäisi opetella jotain oikeasti hyödyllistä elämää varten. Vaikka edes sitä fysikkaa.

Puhdasta paperia
taukoja puheessa
sutattuja sanoja

Kai sitä pitäisi löytää lisää oikeita ystäviä, mutta ne harvat samanlaiset ihmiset kuin minä - missä te olette? Tahdon tutustua teihin paremmin.

Huono ihminen
kasa valheita
epätarkkoja sanoja taululla
eksyneen hymyjen takana
ääneen luettuja

Sitä tahtoo nauraa vitsille, kuinka "mut ei mul oo kavereita tai ees elämää". Silloin tällöin tuo lause tuntuu osuvan omaan nilkkaan.

Ihminen ihminen
inhimillinen
tarvitsin muistutuksen



2 kommenttia:

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.