sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Postikorttien tulkintaa ja tätä viikkoa

Joskus sitä huomaa istuvansa luentosalin viimeisessä penkissä, ymmärtämättä sanakaan aiheesta, piirtäen kuulokärkikynällä muistiinpanoiksi esseetä varten yhden silmän ja raapustaen sivun verran sanoja ylös.

Ja sitten sitä huomaa, ettei ihan tarkalleen tiedä, mistä pääsee takaisin bussipysäkille. Eikä se tunnu haittavaan kuitenkaan, vaikka jaloista on vähän kylmä ja lunta sataa.
Samana iltana sitä huomaa kirjoittavansa esseen ja koululehden artikkelin sijasta postausta, vaikka ei pitänytkään, mutta tekee silti mieli. Koska rakastan tätä.

On koko viikon tehnyt, mutta koulu on vienyt liikaa aikaa. Oli lauantaikoulupäivä ja kaksi koetta, joista toinen oli liian helppo ja toiseen en valmistautunut kunnolla. Ensimmäistä kertaa en vain yksinkertaisesti tiennyt vastausta koekysymykseen ja kuitenkin kirjoitin saksan kokeen kirjoitustehtävään 90 sanaa, koska ohjeisaa luki "vähintään 50" ja yritin käyttää konditionaalia, jota ei olla vielä edes opeteltu. Hikkelife - olen tainnut hiukan pudota tasossani.

Ensi viikollakin olisi kolme koetta.

Tiistaista asti on pitänyt kirjoittaa yksi juttu blogiin teatterikerhosta, joten nyt saan sen sitten vihdoinkin tänne muistiin ja iloksenne kirjoittaa. Leikittiin ennustajia, luettiin postikorteista toisillemme tulevaisuutta ja erityisesti tätä vuotta. Jokainen valitsi silmät kiinni sattumanvaraisen postikortin ja lopulta niistä jopa kehkeytyi toivoa ja kasvamista kuvastava tarina, kun kaikki kortit pistettiin järjestykseen.

Itse sain punapukuisen vaunuissa istuvan naisen, joka tulkittiin, että tänä vuonna jokin uusi asia astuu elämääni, minuun itseeni täydellä teholla, se vetää kaiken uusiksi päästä varpaisiin ja muu maailma painuu hiukan taka-alalle.
Mieleen nousi heti seksuaalinen suuntautumisena.

"Minulle ennustettiin se, että tänä vuonna joku tai minä itse puolustan jotakin itselleni läheistä asiaa/ihmistä. Ja se kyllä käykin elämääni hyvin tällä hetkellä. Seepian värisestä kortista omasta mielestäni välittyi kulunut, vanha, kovia kokenut tunnelma. Vähän epäluuloa ehkä ulkomaailmalta, mutta luottamusta ja läsnäoloa."
- vuoden takaisesta postauksestani

Puolustinhan minä, omaa itseäni. Ja erityisesti puolistin sitä itse itselleni. Jotenkin tulkinta vain käy järkeen, koska jos viime vuonna koin epäluuloa ja törmäsin ensi kertaa oikeasti ennakkoluuloihin muulta maailmalta, ehkä tänä vuonna päästän asian irti ja sallin sen avoimesti itselleni. Toisaalta eikös näissä kaikissa ennustuksissa ja vaikka horoskoopeissa ole kyse vähän ympäripyöreistä asioista, jotka jokainen pystyy tulkita ja sovittaa omaan elämäänsä?

Mitenkäs teidän viikkonne sujui? Toivon, että ehditte tehdä jotain muutakin kuin lukea kokeisiin niin kuin minä.


6 kommenttia:

  1. Muistan tuon punapukuisen naisen kortin! :D Minulle se edusti entisaikoja.

    VastaaPoista
  2. Miltähän minun vuoteni tulee näyttämään? Toivottavasti se tuo hiukan selvyyttä. Olen tällä hetkellä niin hukassa epätietoisuuden seksuaalisesta suuntautumisesta ja ylipäätään teini-iän kanssa.
    Ei, en ole tehnyt oikein mitään lähiaikoina. Luin 1500 sivua parissa päivässä ja vietin illan itkien koska kirja loppui. Mielialanvaihtelut. Mikään ei kiinnosta. Poistin tänään kaikki somet, koska ne veivät liikaa ajasta. Yritän nyt totutella elämään ilman niitä :D Mutta sanoisin kuitenkin, että parempaan menossa. Ehkä 2017 tulee olemaan parempi vuosi :)

    ♡: Tuuliviiri, pitkästä aikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne vievät todellakin liikaa aikaa, mutta ihmisten kanssa on kyllä kiva jutella somessa :D

      Oi ei.. epävarmuus seksuaalisesta suuntautumisesta on pahinta omassa elämässäni, mitä tiedän. Oletko puhunut kenenkään kanssa? Ei muuten, mutta itse ilmoittaudun vapaaehtoiseksi juttelemaan, jos haluat, koska lisää juttuseuraa olisin vuosi sitten itsekin todella saman asian kanssa tarvinnut.

      Toivotaan, että tästä vuodesta tulee :)
      ♡ Täytyy myöntää, että olen kommenttejasi kaivannut.

      Poista
    2. Ei, en ole puhunut kenellekään, lähinnä koska olen niin epävarma asiasta. En kerta kaikkiaan itsekään tiedä mitä tunnen ja kuvittelenko vain tunteeni. En ole puhunut, lähinnä, koska en uskalla ilmaista itseäni kasvotusten ja pelkään ymmärryksen puutetta. Luuletko, että oikeasti voisin puhua sinulle? Tai oikeastaan kirjoittaa sinulle, yksityisesti?

      Poista
    3. Kuulostaa tutulta. Hmm..
      Jos sähköpostiviestittely vain kelpaa niin kuuntelen ilomielin :)
      lixaaah@gmail.com

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.