lauantai 17. joulukuuta 2016

Runokalenteri || Luukku 17.

Jäätyneitä vesipisaroita
ripsilläsi
höyryävää hengitystä

verenpunaisia marjoja
huulillasi
sammunut hymy
paikoilleen pysähtynyt

Paljaat jalat lumessa
kuumaa pistelyä
lohjenneita kynsiä sammaleella
kapinallisena

Valkoinen leninki
liian ohut pakkaseen
tule pois kultapieni
puistele lumihiutaleet hiuksiltasi

Ravistat päätäsi
jääpuikkoja sormissasi
seisot vakaana odottaen

En näe mitä katsot
mutta näen sinertävän ihosi
jääkuningattaren prinsessa

4 kommenttia:

  1. Traaginen ja jäätävänkaunis runo<3<3<3

    Ja mulla on se lämpimän punainen muuriseinä huoneessani *näyttää kieltä eikä jaksa alkaa säätämään mitään nimimerkkejä:P*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Voi kiitoksia.
      Tiedän, sinulla on myös erittäin hupsu koira, maaleja puisella paletilla ja aivan ihanat vanhat pitsikäsineet :D

      Poista
    2. <3 Noissa faktoissa minusta osuit aivan oikeaan ja piristit päivääni<3

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.