sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Potterit on kultaa (Harry Potter ja Kirottu lapsi)



Luin Harry Potter ja Kirottu lapsi-kirjan kolmessa tunnissa putkeen matikan kokeen uhkaavasta varjosta huolimatta, ulvoin naurusta, lähes tulkoon itkin ja aloin parittamaan hahmoja heti. Siis oikeasti Albuksesta ja Scorpiuksesta saisi niin suloisen parin <3 Älkää tulko mainitsemaan mistään Rosesta.


"Albus: Olen etsinyt sinua joka paikasta...
Scorpius: Ja nyt löysit. Tadaa! Vaikka en minä piileskellyt. Tiedät miten minä mieluusti... nousen ajoissa junaan. Niin kukaan ei tuijota. Huutele. Kirjoita arkkuuni "Voldemortin poika". Ne eivät koskaan kyllästy siihen.

Albus halaa ystäväänsä. Rajusti. He pitävät kiinni lyhyen hetken. Se yllättää Scorpiuksen.

Ookoo. Terve. Ööm. Ollaanko me halattu ennen? Halataanko me?

Pojat siirtyilevät vaivaantuneesti.

Albus: Oli vain lievästi outo vuorokausi."


Fanifiktiota varten täydellistä tekstiä, näytelmänkäsikirjoitushan tämä on, varmastikin hyvä näytelmänä ja ainoastaan jatkoa Pottereille, mutta ei tämä ehkä ihan yltänyt varsinaisten niiden ylväälle tasolla. En hirveästi ole näytelmiä lukenut, mutta niistä jotka olen tämä yltää parhaimmistoon.
Ihanaa luettavaa yksinkertaisesti. Sisäinen pottertyttöni heräsi henkiin pitkästä aikaa, kun en voi ikinä enää lukea pottereita ensikertalaisena, niin tämä antoi sille loistavan korvikkeen. Käkätin keittiönpöydän ääressäni hyvät tovit. Mutta miksi, voi miksei tämä olisi voinut olla pidempi ja Tylypahkan arkea kuvailtu paremmin ja tarkemmin ja ja..

Eli kirja kertoo Harry Potterin lapsen Albuksen elämästä, joka vasten tahtoaan joutuu elämään kuuluisan isänsä varjossa, kunnes ajankääntäjät ja muut pikkutaikamaailman seikat, kuten Voldemort puuttuvat peliin.
Joskin kirjassa Ron oli kuvailtu minusta jotenkin todella oudosti, Harry ei vaikuttanut oikein itseltään, Dumbledoren muotokuva oli pieni pettymys ja juoni nyt tuntui aika hatustavedetyltä.

Potterit on kultaa. Voitaisiinpa me saada kirja Lilyn ja James ajoilta, lukisin sellaisen niin miellellään. Onneksi fanficcit on olemassa.
And this sounded a little bit gay if I might say.

2 kommenttia:

  1. Minäkin luin Kirotun lapsen tässä vähän aikaa sitten. Se olisi ollut varmasti todella vaikuttava näytelmänä tai sitten "oikeana" romaanina, tarina nimittäin oli mielenkiintoinen. Käsikirjoituksena luettuna se jäi reilusti kakkoseksi muille Pottereille, mikä ei tosin ollut yllätys.

    Kuitenkin ihanaa saada jatkoa Pottereille. Todellakin fanficci ainesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep..

      :D Täysin samaa mieltä asiasta. Vois ite vaikka jotain kirjoitella jos ehtis

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.