perjantai 18. marraskuuta 2016

Nuutunut koulutöistä, kiitollinen hymyistä

Nuutunut koulutöistä
aika karkaa käsistä
mieli karkaa silmiisi
ajatukset haaveisiin
vaaleisiin hiuksiin

Stressaantunut kaikesta
motivaatio hukassa
ideat lopussa

Kaikki tuntuu loppuun kulutetulta
kliseeltä, liian pinnalliselta
samalta toisensa jälkeen

Tekisi mieli puhua
nauraa itsensä uneen
aikaa kelata kauas pois ennen tätä kaikkea

* * *

Liian paljon koulutöitä, hissan koe, ympäristöongelma essee, enkun sanakokeita ja verbikoe, ei jestas. En taida ehtiä sittenkään kirjoittamaan pikkuromaania äikässä - saati kuvittaa sitä ja tehdä sille kansia. Ärsyttää. 

Kuviksen töiden tekeminen on ihanaa tuplatunneilla. Ihmisiä on ihana piirtää, varsinkin lempilaulajia, kun samalla voi kuunnella heidän musiikkiaan.
Kuviksenopen kehut on kivoja, taidanpa saada valinnaisesta kuviksen kurssista kympin :)

Ihmisten hymyt auttaa jaksamaan, hymyilkää enemmän <3








4 kommenttia:

  1. Tiedän miltä susta tuntuu. Oon niin sekaisin, välillä motivaatiota on paljon ja kaikki on helppoa, useimmiten matikan läksytkin tuntuvat siltä, kuin yrittäisi juosta maratonia nilkkapainot jalassa silmät sidottuna. Pienikin virhe tuntuu olevan se viimeinen pisara joka saa itkun tai suuttumuksen tulemaan missä tahansa tilanteessa. Aika tuntuu liitävän eteenpäin mutta toisaalta lomaan on vielä liian kauan aikaa. Ehkä me siihen asti selvittäisiin kuitenkin? :)

    4vko, 3 päivää, 16 tuntia ja 22 minuuttia siihen, että lukuvuoden viimeinen koulupäivä loppuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvitään me, täytyy vain jaksaa laskea rimaa hiukan alemmas, jos aika loppuu kokonaan. Onneksi kohta on loma, ihanaa, että enää niin vähän <3

      Poista
    2. Mietin vaan, kuinka se tehdään? Kuinka voin enää laskea rimaa ja tyytyä vähempään?

      Poista
    3. Luet niin paljon kuin itse koet hyväksi järjellä katsottuna ja ehdit. Se menestys jää sitten nähtäväksi.
      Luokittelet aineet niihin, mihin tahdot panostaa, että mihin täytyy oikeasti opiskellakin ja missä selviää kertaamalla.

      Se on ihan älyttömän hankalaa tyytyä vähempään, tiedän. Kai siihen vain oppii. Yrittää parhaansa ja katsoo mihin se riittää, täytyy vain muistaa, että ei se yksi numero puolta maailmaa kaada. Sen olen oppinut.

      Ja sitten voi olla iloinen niistä, missä onnistui ja saavutti tavoitteensa.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.