tiistai 29. marraskuuta 2016

Jaa niin, että kirjailijaksi?

Äidinkielen opettajani olisi tekemässä minusta kirjailijaa, ehdotti, että lähettäisin äikän kirjotelmani ja sen mukana olevat runot jollekin kustantajalle. Että minulla olisi kaikki ainekset nuortenkirjailijaksi.

Iik
Apua, anteeksi mitä?

Siis.. - *hetää syvään henkeä* - jooh. Olen imarreltu. Ja oikeasti iloinen, opettajien kehut saa aina minut onnelliseksi.

Pääsisipä sitä oikeasti jonakin vuonna kirjailijaksi, mutta sen verran, mitä olen romaanien kirjoittamisesta ja sen julkaisuprosessista lueskellut niin ei se tie ihan kultaisella paperilla ole päällystetty ja helmillä koristeltu. Kun pitäisi osata muokata sitä omaa tekstiään ja pystyä kirjoittamaan vähän pidempiäkin tekstejä kuin reilun 6000 sanan (18 sivua). Ja luoda hyvät ja mielenkiintoiset hahmot ja saada se koko romaani edes kirjoitettua puhumattakaan siitä, että kirjoitus menisi jonkin kustannusyhtiön hyväksyntään.

Toisaalta houkuttelisihan se mahdollisuus, että joskus saisi pitää itse kirjoittamaansa kirjaa kädessä, että joku joskus kehuisi tarinaani muullakin tasolla kuin hienoa kuvailua ja hyvä, ai niin sait kympin.
Jos voisin itse vielä kuvittaa sen kirjan, suunnitella ja maalata kauniin ja sinisen tai violetin sävymaailmaan sijoittuvan kansikuvan tai piirtää joka luvun alkuun mustetussipiirroksen. Ne, kun ovat kauniita.

Ehkä minä keskityn nyt vain kuiteskin näihin kirjoituskilpailuihin osallistumiseen, katsotaan, jos sitä joskus kirjailijan uraa havittelisi hiukkasen myöhemmin. Ajattelen, ehkä 14-vuotias on liian nuori kirjailijaksi. Vai onko? Kai se riippuu tekstistä, jota tuottaa.

Okei. Haluan tulevaisuudessa oikeasti kirjailijaksi, haluan kirjoittaa edes muutamat sanat itseni ja niiden ihmisten puolesta, jotka joskus ovat olleet tekemisissä niiden asioiden kanssa, joita se kirja käsittelee, jonka ehkä joskus tulevaisuudessa kirjoitan.
Haluaisin, että joku lukee kirjoitukseni ja saan hänet ajattelemaan jotakin. Se olisi ehkä suurin haave, jättää jälki jonkun ihmisen mieleen. Vaikuttaa edes ihan vähän jonkun elämään.

Koska jos voitin yhden pienen kirjoituskilpailun viime keväällä, ehkä minulla on jotain lahjoja kirjoittamisen saralta.
Sulkeudun kyllä nyt takaisin omaan pieneen ajatuskuplaani näistä haaveista.
Onnellinen näistä ajatuksista, sitä minä kyllä olen.

6 kommenttia:

  1. Kirjailijaksi? Kuulostaa hyvältä. Jos ei vielä, niin jossakin vaiheessa sinusta varmasti sellainen tulee. Vaatiihan romaani paljon töitä, mutta en epäile ettetkö jonain päivänä saisi aikaiseksi aivan julkaisukelpoista tavaraa. Kun jonain päivänä - eikä sen tarvitse olla kymmenien vuosien päässä, vaikka jo 14- vuotiaana - kirjoitat kirjan, lupaan lukea sen :D

    VastaaPoista
  2. Kaipa sitä voi osallistua kirjoituskilpailuihin silloin kun siltä tuntuu ja yrittää julkaista kirjan, kun siihen saa tarpeeksi motivaatiota. Älä huolehdi, sinulla on kyllä lahjoja ja tekstisi aina saavat jotenkin ajattelemaan :)

    VastaaPoista
  3. Jos joskus saisit julkaistua kirjan, lukisin sen oikein mielelläni<3
    Ja tunnet minut kyllä henkilökohtaisesti, sillä muutimme tänä syksynä melkein saman kadun varrelle entistä lähemmäs kotiasi ja minulla on se lämpimän punainen muuriseinä huoneessani;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Oi hienoa kerrankin pystyit kommentoimaan blogiini ;D

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.