keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Torey Hayden Tiikerin lapsi

Tahdon enemmän. 428 sivua Sheilan elämää ei riitä, tahdon luvut niistä päivistä jolloin hän oli karkuteillä, niistä vuosista lastenkodeissa.

Luin äskettäin loppuun kirjan Tiikerin lapsi. Tai itseasiassa tässä on kaksi kirjaa yhdessä. One Child, 1980, (kirjan luvut 1-20) ja The Tiger's Child, 1995, joka kertoo punkkarityylin omaksuneen, värjätyt permanentti hiukset ja kirppareilta ostetut mustat raskaat työmiehen kengät, tälläisen tytön, Sheilan nuoruusvuosista.

Kirjan päähenkilö on Sheila, vaaleatukkainen riiviö, One Childin alussa likainen ja nälkäinen, vihaisesti katsova 6-vuotias, poikkeuksellisen älykkäästi kehittynyt lapsi, joka asuu siirtotyöläisten leirillä kurjassa hökkelissä alkoholistisen isänsä kanssa. Sheila otetaan Toreyn luokalle, jossa ovat ne oppilaat, joita ei voida sijoittaa muille luokille. Ne ylijäämät, henkisesti häiriintyneet, autistiset jne. Tähän sekalaiseen "hullujen luokkaan", kuten heitä nimitetään, otetaan Sheila, jonka tämän äiti on hylännyt, joka tarvitsee rakkautta ja roikkuukin kiinni opettajassaan huomiota hakien. Jos hän ei saa huomiota, hän alkaa kirkua ja kiukutella.
Kertojana toimii Torey, häiriintyneiden lasten kanssa toiminut opettaja, joka kuuluu siihen koulukuntaan, joka sallii itsensä kiintyä oppilaisiinsa. Pidin Toreystä ehkä jopa enemmän kuin kenestäkään muusta kirjan henkilöstä, koska hän oli jotenkin heistä luontevin, inhimillisin.

Amerikkaan sijoittuva tositapahtumiin perustuva kirja - aivan hirveitä aiheita käsittelevä. Lapsen seksuaalisesti kaltoin kohtelu, isän alkoholi- ja huumeongelmat, köyhyys, rakkauden puute, henkiset traumat. Kirja, joka koukutti lukemaan meluisalla koulunkäytävällä, lukemaan myöhään yöhön, lukemaan sivu sivun jälkeen.
Sain taas huomata tätä kirjaa lukiessa sen ihanan tunteen, kun luet monta kymmentä sivua katsettasi kohottamatta ja olet niin uppoutunut tapahtumiin ettet huomaa mitään ympärilläsi tapahtuvaa.

Jos kirja saa minut lähes itkemään, nauramaan niin, että mahaan sattuu ja on siltikin looginen, realistinen ilman tylsyyttä - eikö se silloin ole onnistunut? Johtunee joko hyvien kirjojen puutteesta tai sitten tämä on oikeasti aivan älyttömän mielenkiintoinen ja loistava kirja. Pidin suunnattomasti siitä, että itse kirjassa puhutaan tämän kirjan kirjoittamisesta ja Sheilasta esimerkiksi tuntuu hassulta olla kirjan hahmona. Se antoi hahmoille syvyyttä, he olivat muutakin kuin sanoja paperilla ja sitähän he ovat.

Ihastuin tarinaan niin pitkälle kuin pystyin, kunnes tapahtumat järkyttivät. Kirja, joka herättää tunteita ja ajatuksia, pidin kovasti. Kuinka kauheaa onkaan oikeasti elää kurjassa elämäntilanteessa, jonne joku raottaa ikkunaa paremmasta ja äkkiä - se joku temmataan pois elämästä, jättää sinut ja se parempi elämä, jota sait maistaa, se otetaan sinulta pois ja palaat vanhaan elämääsi..


Kustantaja Otava
Painettu Keuruulla 1996

2 kommenttia:

  1. Sait ylipuhuttua. Pakko lukea. Uutta luettavaa ei ole koskaan liikaa.

    ♡: Tuuliviiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa! Olen täysin samaa mieltä.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.