keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Viikko alkoi hyvin

Sunnuntai oli hyvä päivä. Syötiin päärynöitä ja omenia suoraan puusta ystävieni kanssa, rapsutettiin valkoisia karvapallokoiria ja valitettiin koulusta. Tällä viikolla ei ole kokeita!! *pomppii riemusta* Ja sain matikan kokeesta ja saksan kokeesta 10 miinukset!
Ihanaa ihanaa ihanaa. Olin sunnuntaina yhteensä viisi tuntia ulkona.

Maanantai-ilta oli ihana. Kuvataidekoulussa pääsin maalaamaan tämän kurssin taulua. Vähän luonnostelemaan ja läiskimään väriä kangaspohjalle siis toisin sanoen. Kerrankin tuntuu, että osaan maalata! Meidän täytyi mallia/väriskaala/tyyli/aiheentynkä ottaa jostakin oikeasta maalauksesta ja minä otin Hugo Simbergin Haavoittuneen enkelin - se on jollain tapaa kovin kaunis maalaus, vaikka ei värikäs tai iloinen todellakaa olekkaan. Toiveikas sanoisin. Ja kielot ovat yksiä lempikukistani heti keto-orvokkien jälkeen.

Teen kahta enkeliä, jotka pitävät toisiaan käsistä kiinni. Syvällistä merkitystä en ole kauheasti miettimään kerennyt taululle, se tulee aikainaan, jos on tullakseen. Vähän jäin ajattelemaan ensialkuun uskallanko edes kahta tyttöä tauluuni laittaa, kun ensimmäinen idea oli kuvata enkelit suutelemassa keskenään.. mm. Se olisi ollut söpö kuva, varsinkin kun yritän ehtiä heidän hiuksilleensa kieloseppeleet maalata.
Olisin kyllä tätä tilannetta varten tarvinnut kunnollisen mallikuvan, joten tämä toteutus kelpaa - näyttää tarpeeksi suloiselta näinkin. Ehkäpä toiselle ilmestyy hiuksiin sateenkaarevärinen hiusnauha tai muuta ♡ Tuohon ruskeatukkaisen mekkoon ajattelin jotkin korsetin tapaisen nyörityksen maalata mikäli ehdin :)
Jaa kuitenkin maalaan ihan eri juttuja seuraavalla kerralla... Niin siinä aina käy :D Taustalle voisi maalata tähtitaivaan ja galaksien/tähtisumun/planeettojen tapaista. Vai mitä tuumitte?

Eilen teatterikerho ja sain uuden kännykkäni - tai siihen pitää vielä Sim-kortti hankkia. Jes! Täältä tullaan onnistuneet kuvat. (Huawei Honor 7 Lite)
Teatterikerhossa käsiteltiin pelkoa, kun näytelmämme aihe käsittelee jollain tapaa ihmisen perustunteita.

Se mihin minä itse olin erittäin tyytyväinen oli, kun pelottelimme toisiamme pilkkopimeässä huoneessa äänen, märän pyyhkeen, erilaisten kosketusten avulla. Henkilö kävelee huoneessa ja yhtäkkiä joku tarttuu häntä jalasta kiinni - hyrr..
Niin, minä sain aivan loistavan idean. Vedin kynsilläni liitutaulua pitkin (kylmiä väreitä juoksee selkääni pitkin ajatuksestakin) ja tämän karmivan äänen jälkeen aloin kirkumaan. Tunnelma oli kuin kauhuleffasta!

En ole vähään aikaan kirjoittanut taas tänne blogiin mitään, jotenkin ottaa vähän päähän kirjoittaa vain koulusta ja koulusta. Menkööt - keksinen jossain välissä jotain hiukan kauniimpaa ja syvällisempää ajatustekstiäkin. Haa, sain käytettyä potentiaaliakin äskeisessä lauseessa. Viime äidinkielen tunnilla varmaan ensimmäistä kertaa ikinä en vain osannut opetettavaa asiaa, jotenkin potentiaali ja imperatiivin kieltomuoto.. Ja kuitenkin vierustoverini pyysi minulta apua. Jäiks. Alkaa kuulostaa minunkin korvissani todella vieraalta nämä verbin modukset-  syönemme, lienemme syöneet.
*pieni huokaus*

Saisinpa enemmän aikaa kaikkeen mukavaan, tänäänkin on koululiikunnassa cooper.. Liikunta on varmaan ainut aine, jossa olen tyytyväinen seiskaan, kaikissa muissa alle kasin kokeet taitellaan mahdollisimman pieniksi ja revitään hitaasti kappaleiksi. Ei sitä kyllä ole tarvinnut koko yläasteella vielä tehdä, viime vuonna englannin kokeen 8 1/2 nostatti kyyneleet silmiin, mutta sain todistukseen onneksi siitä sen ainoaa laatuaan olevan yhdeksikön.
(Voi minua hikkeparkaa, pitäisi tosissaan laskea tätä arvosanarimaa alemmas)

4 kommenttia:

  1. Maalaus kuulosaa upealta, hienon aiheen olet valinnut :) Olisi ihanaa kokeilla teatteria, mutta kuten olen jo maininnut, täällä ei ole paljon mahdollisuuksia.
    Onnittelut loistavista numeroista! Voi meitä hikkeparkoja, itku kurkussa menee mulla alle ysin kokeet jo... luojan kiitos niitä ei ole tullut kuin pari ja nekin ennen tätä pinnalle noussutta pilkunviilausta :D Vuoden ekasta kirjatestissä (kirja muuten oli surkein koskaan lukemani) kymppi sekä sisällöstä että kieliasusta. Huokaisin helpotuksesta.

    Kouluun menon vaikeudesta en kuitenkaan enää kykene valittamaan. Luin kirjan Minä olen Malala ja maailmankatsomus pyörähti ympäri.

    ♡: Tuuliviiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Minkäs kirjan jouduit lukemaan? Hienoa, et sait siitä kympin!

      Ihanaa, että jokin kirja on sinuun noin voimakkaasti vaikuttanut ♡

      Poista
    2. Luimme Pehkosen Aloituskiekon. Suomalaisten kirjojen ongelmat: värittömät hahmot. Kirjan hyvä puoli oli vammaisurheiluun ohimennen sivuava aihe, muuten tuskaa... :D

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.