maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kesän viettoa näytellen


Olin viime viikon teatterileirillä :3 Ja täytyy kyllä myöntää, että alan kyllä pikku hiljaa tässä vuosien aikana oikeasti oppiakin jotain näytelmistä ja improvisaatioista. Ihan huomaamattaan ensialkuun ja nyt kun olen samalla leirillä minua nuorempien kanssa sitä tajuaakin, että hei, tuonhan minä tiesinkin jo etukäteen.

Improvisaatiossa ei sanota ei. Jos joku ehdottaa jotakin viedäkseen tarinaa eteenpäin, koko harjoitus jämähtää paikalleen, mikäli vastataan kieltävästi. Täytyy muistaa odottaa vuoroaan ja antaa tarinan kehittyä.

Pääsin näyttelemään sydänsuruista 1800-luvun loppupuolella elävää naista, jonka sydän murrettiin tanssiaisissa. Harmillista vain, etten niin kauheasti päässyt puhumaan... Onneksi sain lausua itse kirjoittaman runoni ♡ Se kyllä täytyi vain ensin opetella kunnolla ulkoa... :D Ja sittenkin menin hiukan sekaisin säkeistöissä.

Esitys itsessään meni hyvin, joskin teimme muutaman pikkumokan. Vastanäyttelijäni ei löytänyt pimeässä rekvisiittana olevaa naamiota, joten sen sijaan naamaani läimäistiinkin mustaan käsineeseen verhottu käsi. Säikähdin todellakin, kun olin odottanut naamiota. Kiljaisuni ainakin kuulosti vaikuttavammalta aidosti säikähtäessäni ja lattialle "pyörtymiseni" näytti kuulemman siltä, että kaaduin oikeasti :D Jes. Ja ainut, mikä jäi kismittämään oli, että poika, joka näytteli sydämeni murskaavaa sulhasta ei tanssinut kunnolla - piti taivutella, jotta suostui edes pitämään minua kädestä! :D

Roolia varten sain äitini vanhan 90-luvulta peräisin olevan vanhan mekon :3 Aivan superihana, tummanvihreä, pitkä, tanssiessa helma hulmuaa kauniisti ja pidin suunnattomasti puvun kaula-aukon leikkauksesta. Pitsiset hihat vielä hiukan korostavat vaikutelmaa ♡ Se ja korkokengät, täydellistä.



Muuten minä olen tässä viime viikkoina ollu kotosalla - viikonlopun tosin vietin mökillä :) Doctor Whota olen katsellut ja se sarja on niin tasan tarkkaan minisydänkohtausteni väärti :D Jestas miten välillä säikähdänkään, kun alieni ilmestyy nurkan takaa udottamatta. Tänään sain yhden kauhukuvan mieleeni, kun ystäväni visioi ihmisen kaltaista hirviötä, jolla olisi silmät viiksinä, eikä silmäkuopissaan..

Mitäs kivaa te olette puuhastelleet? :)

8 kommenttia:

  1. Voi kuulostaapa ihanalle! Sekä leiri että näytelmä! Niin ja mekko myös! ;))

    Minä olen lähinnä lukenut ja kirjoitellut, olisi kiva päästä jollekin tuollaiselle leirille tai jotain muuta! :D onneksi heinäkuulle pääsen sitten töihin :D

    ♡: Tuuliviirii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, ihania olivat ♡
      Oi, mitäs olet kirjoitellut? :3 Kannattaa yrittää löytää, tämän tapaisilla leireillä on aina kiva olla! :D Hei jee, töitä (:

      Poista
    2. Tarinoita yhteen tarinatylypahkaan ja yhteen toiseenkin virtuaalipaikkaan, pari runoakin olen onnistunut kirjoittamaan ja joitakin lukuja omiakin tarinoita olen kirjoitellut. Kun aikaa ja inspiraatiota on niin paljon tekstiä tosiaan tulee :D

      Ja joo, voisi kyllä etsiä jotain tuollaisia leirejä tai muuta! Joo, jee, töitä! ;D

      ♡: Tuuliviirii

      Poista
    3. Tarinatylypahkaan? Saankos udella hahmosi nimeä? :)
      Ihanaa runoja :3 Olen täysin samaa mieltä :D

      Poista
    4. Pensieven Tylypahkaan (uudella hahmolla, erosin alkuvuodesta ja nyt palasin sinne, se on kyllä ihana paikka :D) Margaret Abbeyna olen kirjoitellut nyt kesällä :))

      ♡: Tuuliviirii

      Pitäisi tosiaan lopettaa tämä kännykällä kommentointi niin pääsisin kirjautumaankin tililleni...

      Poista
    5. Aa, okei :) Jep, sitä se kyllä oli, kun siellä pyörin!
      Tuossa on kyllä pointtia.

      Poista
  2. Muistan tuon impro-ohjeen... Teidän esitys kuulostaa näin postauksenakin luettuna ihanalta <3 Ja huh, minäkin olisin varmaan säikähtänyt sitä käsinettä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa :) Se oli juu aika ihana <3
      Hah :D

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.