keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

En tiedä mitä sanoa

En tiedä mitä sanoa.

Se on lause, joka pyörii minulla päässä koko ajan. Koska joka kerta, kun katson sinua mielessäni risteilevät ajatukset tuntuvat niin sotkuisilta. Pystyn puhumaan kaikesta kevyestä, mutta kun ajatukseni hipaisevatkin totuutta, että olen ihastunut parhaaseen ystävääni ja että hän on vihdoinkin taas Suomessa... Ainut ajatus, mikä minulle pääni tyhjyydessä syntyy on:

"Entä jos en olekkaan."

Entä jos kuvittelin kaiken, koska minulla on niin ikävä, enkä osannut reagoida siihen muuten kuin kehittelemällä kivun ympärille vaaleanpunaisen kerroksen rakkautta.
Vaikka toisaalta.. Ehkä minulla vain ei ole tarpeeksi rohkeutta avata suutani ja puhua. Koska joka kerta, kun edes hipaisetkin minua, mieleni alkaa laukkaamaan. Ehkä minä vain tarvitsen aikaa.

Aikaa tottua siihen, että oletkin täällä, minun luonani - et tuhansien kilometrien päässä.
Tuntuu, että ympärilläni on kasattu satoja erilaisia kerroksia minua, eri luonteenpiirteitä ja kun
Ja kun sinä ilmestyt viereeni, eikä lähettyvillä ole ketään, joka alkaisi höpöttämään, ne kerrokset katoavat. Mieleni on kuin puutarha, taivas tyhjenee linnuista ja pilvistä, ruusuköynnöksien peittämät kivimuurit katoavat, kun halaat minua. Ja siellä mieleni tyhjyydessä, joku istuttaa orvokkeja. Kaivaa niiden siemenille kuoppaa, satuttaa ja sitten.. Sitten ne arvet umpeutuvat ja tyhjyyteen ilmestyy kukkia. Voisinkin poimia ne sinulle ja rakentaa puutarhan ajatuksistani. Koska en osaa sanoa niitä ääneen, voin muotoilla ne tekstiksi tai piirtää, mutta saa sanottua niitä ääneen.

En vain saa, vaikka haluaisinkin.

2 kommenttia:

  1. En usko, että osaan sanoa tähän mitään järkevää tai mitään, mistä olisi oikeasti hyötyä.
    Mutta yritä olla rehellinen itsellesi, ja jos et osaa kertoa mitä tunnet, ilmaise se jotenkin toisin. Aina saa piirtää tai kirjoittaa :)

    VastaaPoista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.