perjantai 22. huhtikuuta 2016

Viime päiviltä




Puikahdamme ulos metsän siimeksestä ja ohitamme aaltoteräksestä rakennetun autotallin, jossa joku käynnistää autoa.
Minä ja muutama ystävistäni näemme kaksi nuorehkoa miestä, joilla toisella on ase kädessä. Apua...
Pakoon, pakoon, pakoon. Sydän jyskyttäen juoksemme viereisen rakennuksen parkkipaikalle ja yritämme piiloutua autojen taakse. Takaa-ajajat ovat aivan perässämme ja kissa-hiiri-leikki alkaa. Juuri, kun olen huokaisemassa helpostuksesta pyssyn piippu painautuu ohimoani vasten. Loukussa.
(Auto kaahaa pihalle?) Ja vaaleatukkainen matematiikan opettajani ilmestyy aseen kanssa näkyviin musta tiukka nahkatakki päällä... Me selviydymme."

Ai kauhia minkälaista painajaista näin keskiviikko torstai välisenä yönä.. Se aivan älyttömän pelottava, vaikkakin jotenkin.. Mitä ihmettä alitajuntani viestii agentilta vaikuttavalla matematiikan opettajalla?
Tulkintojeni mukaan ainakin piiloudun oman itseni taakse ja olen siirtymässä uuteen osuuteen omassa elämässäni, vaikka juoksenkin ongelmiani karkuun.



Eilen iltapäivällä mielessäni syntyi pieni paniikki, miten sen asian muotoilisi ajattelin ja ääneen en oikein puhunut mitään selvää. Kerrankin minulle siis tarjoutui mahdollisuus puhua luokkalaiselleni asioista, joista olen puhunut vain netissä, parhaaseen ystävään ihastumisesta - ja en saakkaan sanaa suustani.
Ja sitten kun myöhemmin samana iltani yksi ystävistäni lukee uusia tarinoitani ja laittaa viestiä. "Hyväksyn sut sellaisena kuin olet", se on jotenkin vapauttava tunne. Aivan sama kuinka kliseeltä ne kuulostavatkin ei niiden merkitys lakkaa <3

Mutta muuten, pientä ajatusten virtaamista lukuunottamatta, minulle kuuluu hyvään :) Sain vihdoin puutyössä jakkarani valmiiksi ja suoraan sanottuna olen aikas tyytyväinen lopputulokseen:



Toisaalta nyt on alkanut kaikkein raskain jakso koulussa ja joka päivä kahdeksaksi kouluun.. Enkä oikein tahdo olla mikään aamuihminen :D Noh, kyllä kai minä siitä ja tulevasta koepaljoudesta selviä.
Ainut mikä tänään myös hiukan mielialaa vei alaspäin oli sade.. Kastuin aika pahasti kotimatkalla.

4 kommenttia:

  1. Sade <3
    Jakkara on tosi hieno! Kiva että kuuluu ihan hyvää ja sinut hyväksytään. :) Sitä toivoisi kaikille muillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On välillä joo ihan jees, mutta ei tänään..
      Kiitos :)

      Poista
  2. Olen vaikuttunut puutyötaidoistasi, itse yleensä saan aikaan vaan jonkun laatikon jossa ei oo mitään järkeä ja joka on vaan maalattu jotenkin :D

    Kivaa myös jos joku hyväksyy sut! Mulla ei mee hirveen hyvin nyt mut tollaset antaa toivoa! :))

    ♡ : Tuuliviiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, kuvastahan ei näy että yksi jalka on hiukan vinossa ja lyhyempi kuin kaikki muut xD mutta sain siitä siltikin 10-
      :D Nyt vain käyttämään enemmän persoonallisuutta niihin töihin! :3

      Voi, se on ikävä kuulla.. Jep :))

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.