perjantai 4. maaliskuuta 2016

Vain lauseita toisensa perään

Joinain päivinä sitä tekee mieli vain piirtää koko maantiedon tunti... muttei pysty. Joinain päivinä tekee mieli itkeä, muttei pysty. Tahtoisi nukkua aamulla pitkään, muttei voi. Tahtoisi poiketa rutiineista ja päästä irti kaavoista, joita ei enää osaa lukea. Tottelee vain automaattisesti.

Tekee mieli sulkea puhelin koko illaksi ja paeta kirjojen pariin, ahmia ihmisten onnellista elämää. Joskus onnistun siinä ja teen sen siltikin juuri vääränä päivänä... Silloin, kun joku ehtisi jutella tai toinen yrittäisi saada minua kiinni.

Päässä lyö tyhjää. Illan hämärä lohduttaa hieman, saa korviini soimaan lintujen laulua, sinun naurusi. En muista miltä se kuulostaa.

Joskus sitä tekee mieli vain sanoa maailmalle, ähäkutti, kerrankin voitin sinut. Unohdin itseni ja kaiken muun, kirjoitin runon ja hymyilin pimenevälle yölle. Hymyilin unelle, hymyilin toivolle.

Kerrankin voitin. Ja kärsin pienen tappion.

2 kommenttia:

  1. Ja joskus sitä odottaa koko päivän jutteluseuraa... Mutta pitäähän olla aikaa itselleenkin ja muutakin elämää kuin kännykkä. En minäkään haluaisi olla siitä riippuvainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän... Niin pitäisi välillä ollakkin :)

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.