lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kyyneleitä

Minä en osaa itkeä pahaa oloa pois itsestäni, en osaa itkeä särkyneen sydämen perään, en ontolle olelle.
Osaan sen sijaan kyllä itkeä englannin kokeen huonolle numerolle, sille, että en saakkaan ysiä. Koulussa inhoan yhtä asiaa sitä, kun opettaja käy läpi koetta ja tuntuu, että kaikki on mennyt väärin. Vielä raivostuttavaa on, kun luokan pojat päättävät ryhtyä meluamaan niin paljon, että opettaja ei annakkaan niitä kokeita takaisin.

Kun sitten paras ystävä ei vastakkaan viesteihini, huoli syttyy mieleeni. Mitä jos jotakin olisi käynyt? Onneksi se oli turhaan, älä tee niin toiste. Kiltti.
Sillä, kun väitän itselleni, että jossain on vielä toivoa, välitän sinusta. Kun yritän hakata päähäni tietoa, että lepattaviin tunteisiini ei ole vastausta, välitän sinusta.

Torstaina meillä oli laulukokeet koulussa, lauloin opettajalle itse kirjoittamani tekstin. Se oli kuulemman hyvä, kirjoitan runon, sekin on teidän mielestänne hyvä, mutta kun yritän olla jossain hyvä, saan aikaan vain palavia paperinpaloja, hiiltyneitä puunpalasia. Kuumia kyyneleitä, unelmien riekaleita.

Minä en ole valmis, hoen mielessäni. Mutta mikä meistä kaikista tekee heikon on se, että luulen niin välillä. Luulen rakastuneeni, luulen löytäneeni onnellisuuden. Olen vain kadottanut itseni ja nyt yritän edelleen koota mieleni palasia yhteen. Ainakin välillä tuntuu siltä.

Onneksi kevät on kohta täällä, aurinko paistaa ja linnut laulavat.
Jos keskeneräiset kasvavat kirjapinot eivät ole onnellisuutta, jos mustat lyijykynä jäljet sormenpäissä eivät ole, jos huojennuksen kyyneleet eivät ole. Mikä on?
Miksei voisi olla jo kesä... Miksen minä voisi tuntea itseäni onnelliseksi sormia napauttamalla? Miksen minä osaa itkeä pelkän ajatuksen voimalla?

2 kommenttia:

  1. On vaikeeta itkee pahaa oloaan pois. Kuitenkin itkeminen helpottaa ja auttaa sua hyväksymään ja rentoutumaan vaikkei ehkä viekään kaikkea tuskaa. Se olis niin helppoa jos vois vaan napsauttaa sormiaan ja itkeä tuskan pois, voi kun niin olis...
    Epäonnistumiselle on helppo itkeä (nimimerkillä kokemusta on...). Ehkä se ei kuitenkaan ole aina huono juttu, kyllä itku auttaa. Minusta kaikki kyyneleet ovat hyvästä, ne helpottavat oloa aina! ;))

    Muista myös, että suhun uskotaan vaikket ite uskois. Sä olet hyvä. Yritä itsekin ajatella niin. Kokemuksesta tiedän että se on vaikeaa. Tosi, tosi vaikeaa. Mutta kun sä kaadut etkä enää jaksa, on sulla joku joka nostaa sut ylös. Ehkäpä juuri sielunsiskosi :) Kuitenkin tärkeää on, että sä uskot oikeesti osaavasi, pystyväsi. Mä tiedän että sä pystyt selviämään siitäkin, mikä sulle pahan olon aiheuttaa. Sä selviät siitä vaikkei sulla olis syytäkään. Suhun uskotaan. Muista se! Koita jaksaa, joskus tääkin henkilökohtainen painajainen nimeltä kasvaminen loppuu!
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, olen yrittänyt... :) Ja oikeassa olet, kyllä ne helpottavat oloa.
      <3 Kiitos.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.