perjantai 11. maaliskuuta 2016

Huulilla maistuu laventeli|runoilua

Hämähäkin seitissä pisaroita,
kimaltava aamukaste.
Kynsissä surunauhoja,
huulilla maistuu laventeli.

Hymy epävarma, varjo silmissä tuulenhenkänä,
kuulen korvaani kuiskittua puhetta,
Se kertoo lupauksia, ikuisesta toivosta.
Hiukset takussa,
tunnen kädet kurkullani,
ne vihjaavat kivusta.
Haistan kevääntuoksun,
viattoman ystävyyden.
Avaan kirja uuden,
pakenen.

Nojaan seinään viileään,
tunnen kuumia juovia silmissäni
vuorien huiput edessäni
en katso alas enkä taakse
seison jyrkänteen reunalla

hiljaisuus

Aika pysähtyy, kuulen äänesi
tunnen ilmavirran kasvoillani
lämmin kätesi omassani

Tule takaisin

2 kommenttia:

  1. Tämä on ainut blogi, jota luen. Ehkä syynä on ihanat (käypä adjektiivi kaikkeen!) runot, kuten tämäkin oli. Tai tarkasti annostellut siivut elämästäsi (ihana ilmaus Laura Lähteenmäen Nutcase- kirjasta) ja ajatukset joihin on niin helppo samaistua. Kirjat joita luet ilmestyvät nopeasti omaankin hyllyyni (viimeksi tuli luettua Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea ja Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille: molemmista tykkäsin!). Kiitos siitä että piristät päiviäni kirjoituksillasi! <3

    ♡: Tuuliviiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota oli ihana lukea, kiitos♡
      Ah, Lähteemäellä onkin hyviä kirjoja ja ajatuksia! Hei jee, ihanaa että olen saanut jonkun tavoitettua näillä höpinöilläni kaikesta ja eritoten kirjoista :D

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.