perjantai 19. helmikuuta 2016

Usva

Kuljen pää usvan keskellä, tyhjää tyhjää... Kuljen mieli unelmissa, tummassa paidassa, jonka pitsiset hihat päästävät tuulen läpi. On kylmä. Paljaat varpaani uppoat suohon, tekisi mieli käpertyä vain maahan nukkumaan. Antaa suon tuudittaa uneen ja herätä vasta joskus, kun tämä usva helpottaa.

Usva valtaa mieleni inspiraationhyökyaallon tavoin. Aivan kuten silloin historian tunnilla, oli vain pakko alkaa piirtämään jotain.
Usva viettelee minut uneksimaan.

Se muovaa toivosta kuvitelmia, omenankukkia, metsäpolkuja, suudelmia mustikanvarpujen keskellä.
Puhaltaa niihin elämän ja leikkii sielullani, varastaa sydämeni. Se ei välitä oikeasti, mutta antaa minun tulla leikkiin mukaan.
Välillä maailman tuulet puhaltavat metsääni ja usva katoaa hetkeksi. Silloin minä hymyilen varovasti ja suljen mieleni. Pystyn olemaan onnellinen leteistä päässäni, hyvästä kirjasta.
Aamuyöt ovat pahinta aikaa usvalle. Silloin se pystyttää itselleen teltan suonlaitaan ja jää asustamaan vähäksi aikaa mieleeni. Se avaa tietoisuuden portit ja alkaa esittämään kysymyksiä puolestani.

Tiedän, että sinä olet tämän suon toisessa päässä. Ja minun täytyy vain odottaa ja kävellä tarkoin valituin askelin. Välillä aurinko pilkistää pilven takaa ja luo sateenkaaren.
Sen toisessa päässä olet sinä. Sinne minä tahdon mennä, sinun luoksesi ja polkuni nyt sattui kaartumaan tälle suolle... kai silläkin on jokin merkitys.

2 kommenttia:

  1. Tykkään tästä ideasta ja kuvailusta :)
    Sillä on varmasti jokin merkitys..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, niin tykkään minäkin :)
      On, kyllä sillä on...

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.