maanantai 15. helmikuuta 2016

Terälehtiä (runo)

Ihastua, rakastua, rakastaa...
Terälehti leijuu hiljaa alas maahan
Revin niitä irti
sydän sirpaleina
sisälläni
Ensimmäinen, toinen...

Ne kelluvat metsälammella
allaan vain pimeä syvyys
se muu maailma

Ihastua...
Ensimmäinen on ajatus
Herkkä ja hennon punertava
Se on kutkuttavan ihana

Rakastua...
Toinen on keskemmällä kukkaa
sysipunainen, rakkaus
syvempää kaihoisaa kaipausta
Tahdon sinut tänne...

Rakastaa...
Lopulta kuulen odotettuja askeleita
Putoaa pölyiseen maahan,
terälehdet auki ja hajallaan

Hymy syttyy sisälläni
Palasit luokseni, kotiin
Murskaan kukan kengän pohjani alla
Enää ei tarvitse laskea
taidan jo tunteeni arvata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.