lauantai 13. helmikuuta 2016

Arkielämää

Perjantaina oli matematiikan koe ja englannin sanakoe. Jouduin tiistaista lähtien heräämään koko loppu arkiviikon aamuseitsemältä... Torstaina koulua oli neljään. Keskiviikkona oli liikuntaa ja jalkalihakset edelleen kipeät. Tiistaina vaihtui koulussa jakso edellistä kolme kertaa raskaampaan...

Hymyilet nyt vain sille opettajalle... noin, hyvä. Positiivinen vaikutelma luotu, kuuntelet sitä vähän aikaa ja viittaat. Tehty.
Jos vaikka alkaisi sitten piirtämään?

Perusminä. Musiikintunti vaihtui kuviksentunniksi osaltani, koska odottellessani vuoroani päästä soittamaan (lue: säätäämään jotain niillä rummuilla pakon edessä) raapustelin vihkon kanteen miltein koko tunnin :D

Minä itseasiassa pidän koulunkäynnistä (liikuntaa ei lasketa), pidän opettajalle vastaamisesta ja muutenkin - jotenkin joka päivä tapahtuu jotain hauskaa.
Minulla alkoi tässä jaksossa taas englannin opiskelu, oih.

Kikatan niillä tunneilla koko ajan. Opettaja on maineeltaan yksi koulun ankarimmasta... (Hän vain vannottaa kaikkia olemaan kertomatta kenellekkään, että on oikeasti ihan mukava :D) Yksi luokkamme pojista taitaa tätä menoa päästä opettajan koiraksi:
"Poika kirjoita", "Poika nyt kirjoitat", "Poika istu."
Kuulosti ihan siltä kuin olisi komentanut pientä koiranpentua! (Joskin niitä taitaa olla helpompi komentaa ja yrittää saada tottelemaaan kuin yläastetta käyvää poikaa)

Eikö meidän oppilaiden todella muuten pitäisi alkaa pitää opettajille "yleissivistystunteja aka. näiden opit ymmärtämään oppilaittesi puhumaa kieltä"?
Koska välillä tuntuu, että opettajat ovat ihan pihalla mistä me puhumme...
Ja olisi myös mukava saada antaa opettajille myöhästymismerkintöjä? :D He ovat Aina myöhässä.

Koko loppuviikon ajan, minä luin vain iltaisin kokeisiin ja tein läksyjä... Onneksi perjantaina pääsin käymään mummolassa ja kävimme syömässä ulkona.
Minun piti ottaa kuva ruuastani, mutta - muistin sen vasta, kun lautanen oli jo tyhjä.
Onneksi nyt on viikonloppu, ei tarvitse murehtia koulusta, jes!

Mitäs teille kuuluu? :3 Minulle ainakin hyvää, pääsen vihdoin lukemaan kasan keskenjääneitä kirjoja pois alta Ystävänpäivän lukumaratonissa.

4 kommenttia:

  1. Joo tässä vaiheessa se koulu alkaa jo painaa päälle ja ennen hiihtolomaa olis vielä yheksän koetta josta pitäis selvitä ja pitäs lukee koska kasi ei riitä, ysi ei riitä, pitää saada väh ysipuol et on tyytyväinen...
    meillä on nyt joka päivä paitsi perjantaina puolysistä puolkolmeen koulua ja ens vuonna 4 kuuen tunnin päivää ja yks kahdeksan. ..
    mutta enkku on kivaa, yliaktiivisuus on kivaa ja musiikki ei. Onneks mulla on kielipää vaikka ei rytmitajuni olekaan.

    Ystävänpäivää meillä ei juhlita, paitsi koulussa on taas ne halisydämet...

    ♡: Tuuliviiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdeksän?! Ouh... se on paljon... Toi on tuttu tunne, mut hei, kyl se 9 on iha hyvä :D
      Ihastuttavaa... Mä inhoon pitkiä päiviä.
      Jeps, ne on kivoja :) Hah, en oo ainut, joka ei osaa musiikkia!

      Poista
    2. Jep. Yhdeksän. Kaikesta paitsi taideaineista :D

      Ja musiikki on vaikeeta xD

      ♡ : Tuuliviiri

      Poista
    3. :D Se on ihan älyttömästi...
      Niin on, kaikki se teoria ja käytännöstä en edes pukahda, en osaa laulaa enkä soittaa yhtään.. xD

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.