lauantai 30. tammikuuta 2016

Särkynyt (runo)

Olen sisältä rikki
istun yksin vintillä
tuuli vinkuu ulkona
on niin kylmä ilman sinua.
Käärin villatakin tiukemmin ympärilleni
kuvittelen sen pehmeän kankaan olevan kätesi.
Sanoit kestäväsi ajatukseni
väitit etteivät ne satuta
Pelkään silti etten tahdo puhua
niin vakuutan sillä
en halua sinua särkeä,
kuten olen jo itselleni tehnyt
Pelkuri huutaa mieli
en uskalla puhua
Sieluni on palasina
hädintuskin kokoon takaisin liimattu
se pysyy kasasa vain ajatuksen voimalla
Tahdotko todella kuunnella?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.