lauantai 9. tammikuuta 2016

Kaislikon suhinaa (runo)

Kaislikon suhinaa,
kaipaan aurinkoa.
Haluan laiturille istumaan,
kaipaan sinua.
Tahdon mökille kuuntelemaan
järven pieniä laineita.
Kietomaan kätesi ympärilleni,
tahdon sinut kertomaan, että kaikki
on hyvin.
Että maailmassa on jotain hyvää.

Kaislikon suhinaa,
kuulen pääni sisällä
vaimeasti yhä uudelleen sen.
Lokkien kiljuntaa.

Olen kyllästynyt tuijottamaan ulos ikkunasta,
luokassa, kotona.
Olen laskenut verhot alas.
Kuinka paljon ihminen voi kestää,
kuinka paljon?

Kaislikon suhinaa,
tuulen leikkiä,
kuulen ihmisten vaimeaa puhetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.