tiistai 29. joulukuuta 2015

Pelottaa (runo)

Kello viisi aamuyöllä,
valveilla pimeässä
haaveilen hiljaa
aivan kuin tuolin varjoissa vaanisi murhamies
pelottaa
Käperryn tiukemmin peiton alle
ontto olo, ajattelen
totuttelen, maistelen tuttuja sanoja
jotka nyt maistuvat liian tahmealta
siltä eiliseltä tikkarilta

Rakastunut, ihastunut
ennen ne olivat minun salaisuuksiani
pieniä pinkkejä toiveita
Nyt ne ovat muuttuneet kaipuuksi sisälläni
haavoiksi
pieneksi tyhjiöksi

pelottaa

Olen kuin pieni lapsi,
juuri oppimassa kävelemään
"Äiti kato mua! Mä osaan!"
Kaadun, putoan mätkähtäen
"Älä sittenkään...
Se onnistu kyl äsken.."

Epäonnistun,
tekee mieli luovuttaa
pelottaa

Entä, jos en opi
jos tää jatkuu ja jatkuu
jos mä ryömin ikuisesti

Tää kipu,
yrittäminen unohtaa ja odotus
joku katsoo taas ja epäonnistun

pelottaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.