perjantai 25. joulukuuta 2015

Peilityttö (toinen runo)

Kyyneleet miltein silmissä,
miksei tämä pato murru ikinä?
Tuntuu kuin sisälläni olisi vain ontto kolo
kiertyy sydämeni ympärille vaivihkaa pimeyden kärhämät,
sivelee kylmällä vedellä, viettelee tulen liekeillä
Kiellän itseäni, älä lopeta.
Usko niihin sanoihin joita kirjoitat.

Ahdistavaa on, kun ei tiedä milloin lumimyrsky iskee,
milloin alkaa alamäki elämässä,
ihan yllättäen
vaiko hiljaa voimistuen?
Aamulla käy pieni viima,
suolla kukkii usva ja minä pukeudun taas liian ohueeseen mekkoon.

Maailma heittelee lasinsirpaleita,
tuntuu oudolta,
aivan kuin siinä kävelisi joku muu,
en minä.
Peilikuvani, se äänetön tyttö,
joka raivoaa vain silloin kun sattuu.
Rikkoo peilin ja kärsii 7 vuotta.

Vai olenko se sittenkin minä...
En tiedä.
Enkä edes tahdo arvailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.