torstai 17. joulukuuta 2015

Ensi-iltana - 99, 98.. älä jännitä

Lähdin kolmelta lähes tyhjin käsin, palasin kotiin yli kolme tuntia myöhemmin ruusun ja lahjapaketin kanssa.



Ja mitäs kaikkea siinä välissä ehtikään tapahtua?
Tyhjennettyäni ohjaajamme rusina- ja pähkinävarastot, odoteltuani tunnin muita myöhässä ja vasta koulussa päässeitä ryhmäläisiäni, paketoituani yhden kirjan ja huivin ja vietettyäni yhden kaamean korkokenkäongelman - noh, sitten vasta alkoi hitusen jännittämään illan esitystä.





Kyllä, päätin leikkiä pientä oravaa, jolla on miltein koko illan korkokengät jalassa.. :D vaikka, en minä edes osaa kunnolla kävellä niillä! Mutta opettaja ei ole opettaja ilman korkkareita. Piste.

(Ja ne on niin ihania! <3) *kerrankin pieni naisellisuuden pilke puhkeaa minussa*

Vedimme yhden läpimenon, todettuamme sen jälkeen kaiken menneen pieleen... itse säädin jokaisen repliikin kohdalla ties mitä, mutta hei, ei me oscarin voittajia olla. (vielä)
Teatterissa kaikki ovat vähän hulluja, eivätkö olekkin? Koska siinä vaiheessa, kun minua nipistää vatsanpohjasta, yksi lukiolainen hyppii vieressä ja vuotta nuorempi yrittää urkkia vanhempiensa tuloa.. silloin alkaa hauskuus:

Esiintyminen.

Mutta juuri ennen lavalle astumista on se pahin hetki, kaikki repliikit katoavat päästä, suin liikaa hiuksia ja yritän laskea sadasta alaspäin. Ensimmäistä kertaa vähään aikaan esiintyminen jännittää.
Vähän, joten en voi olla täysin tyyni.
Aivan sama juttu, kuin koepapereita jaettaessa - koko koealue katoaa mielestä ja paniikki iskee.

Kops kops kops... hymyile, älä katso ketään tuttua silmiin. Ja sitten vain mentiin!
Minä pidän näyttelemisestä, pidän hahmoista ja rooleista, joihin pääsen. Se, kun kuulet yleisön naurahtavan, tai kun itse olet miltein kyynelissä lavan takana.
Se on elämää, katoavaa, mutta jotain niin oikeaa.
Ja kun saat sen tuoksuvan ruusun käteesi....

The end. We made art again.

4 kommenttia:

  1. Teatterikerho on "hullu" ja ihana! Haluan sinne teidän luokse <3 Näytteleminenkin on ihanaa, ja ne näytelmien kohtaukset ja teemat...! Minä jännitän yleensä valitettavasti koko päivän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! <3
      Jep... meiän näytelmien teemat onkin niin laidasta laitaan :)
      :D Ah, no se ei välttämättä ole hyväksi..

      Poista
    2. Jännittäisin vähemmän jos voisin :D

      Poista
    3. Kyllä sinä voit! Siihen jännitykseenkin tottuu :) ja se joka tapauksessa kuuluu asiaan!

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.