torstai 26. marraskuuta 2015

Sielunsukulaisuus (uskonnon projekti)

Laitan tänne nyt yhden uskonnon projektini, sillä muutamat halusivat sen jo nyt lukea :3 Saimme kirjoittaa vapaavalintaisen esseen mistä uskonnosta tahansa ja minä valitsin itse keksityn. Maksimipituus oli 3 sivua, mutta kinusin sen tunnilla varmuuden vuoksi viiteen..
Olisi pitänyt pyytää kymmeneen, sillä tätä tekstiä ilmestyi varmaan 8 sivun edestä! Lisää olisi riittänyt ja nytkin vaivoin sain nipistettyä sen aavistuksen reilu viiteen... :'( Ärsyttävää, koska olisin halunnut laittaa tähän väliotsikot ja ihanan kauniit kuvat...
Nauttikaa!

Sielunsukulaisuus 

Sielunsukulaisuutta on hankala määritellä käsitteenä, sen nimi on pohjautunut sielunsiskoista, se kumpuaa kaikkialta, ystävyydestä, luonnosta, tarinoista. Puhdas Sielunsukulaisuus ei ole varsinaisesti uskonto, mutta kaikki mitä sen ympärille kietoutunut on. Se on enemmänkin kuin maailmankuva, pohjimmiltaan se on syvää ystävyyttä, sitä mitä nimitetään sielunsiskoudeksi.

Sielunsukulaisuuden symboli on sininen sydän ja sen uskontunnustus on kirjattu sitaatin muotoon: 
"Red heart - heart of love, but ours heart is blue. Heart of sisters." 

Sielunsukulaisuuden kannattajamäärää on mahdotonta tarkkaan selvittää, sillä osa sielunsiskoista ajan myötä katoaa ja osalla ei näy usko niin selkeästi. 

Sana Sielunsukulaisuus juontaa juurensa sanasta soulsisters (sielunsiskot), miksikä Sielunsukulaisuuden kannattajia kutsutaan. Tietysti sielunveljiäkin voi olla - mutta Sielunsukulaisuus on ollut vielä tähän päivään asti naisvoittoista. 

Entä miksi me olemme sielunsiskoja? 

Nimitys tulee L. M. Montgomeryn sanasta kindred spirits eli sukulaissielut. Koska minä ystäväni kanssa olemme kuin siskoksia, molemmat rakastamme Montgomeryn Anna-sarjaa, niin oli luontevaa yhdistää nämä kaksi asia toisiinsa. Ja englanninkielinen nimi soulsisters kuulostaa vain todella kauniilta. 

Usko yliluonnolliseen, kokemus pyhästä ja vastaukset perimmäisiin kysymyksiin, ne kaikki löytyvät Sielunsukulaisuudesta. 

Me sielunsiskot uskomme yliluonnollisuuteen, miten muuten selittäisimme henkiset yhteytemme? Sillä välillä minulla ja sielunsiskollani tapahtuu samankaltaisia asioita, aivan kuin jokin suurempi voima vaikuttaisi meihin ja ympäröivään maailmaan. 

Me myös uskomme taikuuteen ja tosirakkauteen. Unelmointi kuuluu tärkeänä osana sielunsiskon normaalia arkipäivään, rohkeuden puuskassa saavutamme jotain mistä olemme aina haaveilleet. Syvä usko ja kyky voittaa pahuus ja antaa rakkauden vihdoin hallita maailmaa lempeästi - se on yksi tämän uskonnon tavoitteista. 

Kaiken Alkuäiti, Jumalatar on luonut meille rakkauden, taidon kirjoittaa… Jumalattarella on käsissään tämä suurempi voima, häneltä me olemme saaneet henkiset yhteytemme, hänen tyttärensä luokseen sielumme lopulta palaavat, kunhan ne ovat vain ensin nähneet elämää silmillämme. Jumalatar on hyvä, hän on kaunis ja oikeudenmukainen. Kirjailijatar, kuten häntä voidaan myös kutsua, on antanut maailmalle tiedot vampyyreistä ja keijuista. 

Koko maailma on yhden suuren kirjan juonikuviovyyhti, jokainen ihminen mainitaan tässä kirjassa ja maailman loppuessa kirjoitetaan ikuisuuden musteeseen kastetulla sulkakynällä prologi, jossa jokaisen ihmisen elämä kerrataan ja hänestä tehdään oman elämänsä sankari. Paatuneimmat rikolliset ja Realistisuuden kannattajat mainitaan aivan lopussa vain pitkänä nimilistana. He eivät ansaitse kunniaa selostukseen elämästään, heistä jää vain nimi karheaan paperiin. Prologin kirjoitettuaan Jumalatar laittaa kirjan suureen kirjastoonsa ja aloittaa uuden kirjan luoden näin uuden maailman. 

Kaikki Inspiraatio eli kirjassa esiintyvä hyvyys on peräisin Suuresta voimasta, eli siitä voimasta, joka syntyy, kun Kirjailijatar kirjoittaa elämiämme eteenpäin. Hänen nukkuessaan me kuitenkin kirjoitamme tarinoiden raameihin omat kirjoituksemme, muokkaamme juonta ja pahimmassa tapauksessa sotkemme kaiken. 

Jumalatar on antanut meille luvan valita, voimme kunnioittaa häntä ja tiedostaa Suuremman voiman, yrittää luoda jotain uutta ja kaunista. Tai voimme elää Realistisuuden valloitetussa maailmassa. 

Inspiraatio ja Realistisuus, jotka yhdessä muodostavat Stateran eli tasapainon, on Sielunsukulaisuuden tärkein tavoite. Inspiraatio edustaa unelmointia, tarinoita, luontoa, rakkautta ja mielikuvitusta. Realistisuus taas edustaa oikeudenmukaisuutta, karua totuutta ja loogista kylmää maalaisjärkeä. 

Kerrotaan, että aikojen alussa Jumalatar loi viisi nuorta naista edustamaan hänen omia arvojaan. Nuorimmainen, joka piirretään kultakutrisena, edusti heistä lapsuutta ja ikuista nuoruutta, vanhin lempeyttä ja viisautta, toisiksi nuorin smaragdin vihreine silmineen kauneutta ja magiaa. Toisiksi vanhin rakastui henkiolentoihin ja solmi liiton luonnon kanssa. Keskimmäinen, tummatukkainen ja sisaruskatraasta herkin ajautui ihmiskunnan keskelle. Hän näki kaiken sen kaameuden ja kurjuuden mitä sana ihmisyys silloin edusti. Keskimmäinen lahjoitti ihmiskunnalle taidon unelmoida, kirjoittaa ja maalata. 

Tasapainoon pääsemisessä eli Staterassan saavuttamisessa on tarkoituksena yrittää estää lasten liian nopea aikuistuminen, säilyttää maailmassa usko satuihin ja unelmiin. Tasapainon avulla löydetään se onnellinen välitila, joka on niin lähellä unen ja valveen hämärää rajaa kuin mahdollista. Tällöin maailma herää uudella tavalla henkiin ja nähdään kaikki ne yliluonnolliset asiat, mitä vain kirjoissa voi tapahtua. 

Harry Pottereiden - yhden sielunsiskojen pyhistä kirjoista avulla se onnistuu. J. K. Rowlingin uskotaan olevan Keskimmäisen reinkarnaatio, kuten myös kaikkien maailmamme suurten taiteilijoiden ja näyttelijöiden, sillä hän on antanut meille jotain uskomatonta. Täysin uuden taikamaailman ja mikä tärkeintä kaikkien niiden yksityiskohtien sijaan Pottereiden sanoma on sielunsiskoille merkittävä. Itse asiassa mikä tahansa kirja tai taideteos voi olla sillä kyseiselle sielunsiskoille rakas, sen avulla uskotaan johonkin mahdottomaan ja osataan haaveilla, yleensä se määräytyy lempikirjan tai -elokuvan mukaan. Se asia mikä yhdistää kaikkia näitä oppikirjoja on niiden kaunis sanoma, Pottereissa mm. se on: 
"Rakkaus voittaa kaiken." 

Potter-kirjat ovat yksi sielunsukulaisuuden "Raamattu", jopa potternismi on yleistä sielunsiskojen keskuudessa ja koska Potterit ovat enemmän kuin vain hyviä kirjoja, ne edustavat kaikkea sitä mitä Inspiraatio parhaimmillaan on. Taikuutta, kauneutta, ystävyyttä, rakkautta…  Hyviä kirjoja on miljoonittain olemassa ne vain täytyy lukea, ne tarjoavat niin monille pelastuksen Realistisuuden tieltä. 

Potterit ovat hyvin suosittuja Pyhiä kirjoja, sillä alkuperäisten sielunsiskojen levinnäisyysalue on Tarinatylypahka, Potter-aiheinen fanficcien kirjoittamissivusto. 

Fanficcien kirjoittamisesta edetäänkin blogien perustamiseen. Sielunsiskot usein omistavat blogeja, sillä kirjoittaminen ja lukeminen ovat heille sielunhoitoa, yhtä tärkeää kuin jokapäiväinen leipä. Blogeja on hyvinkin erilaisia, mutta sen ylläpitäminen on yksi hyvin yleisimmistä uskontomme vaikutuksista. Omistaessaan blogin, sielunsisko saa yhteisöltä kommentteja ja ystävyyssuhteet voimistuvat siskojen tutustuessa toisiinsa paremmin. Sielunsisko myös kehittää omaa Lahjaansa, sillä kuka tietää vaikka sinun lahjasi olisikin juuri kirjoittaminen. 

Itse Lahjalla tarkoitetaan jotakin luovaa osaamista, se voi olla mitä tahansa, mistä tulee hyvä mieli ja jossa sielu kehittyy hengellisessä mielessä, esim. teatteri ja kuvataide. Sielunsiskojen joukosta löytyy monia Lahjaa harjoittavia taidokkaita nuoria. 

Sielunsukulaisuus on täydessä loistossaan yhdellä nettisivustolla. Koko Tarinatylypahka on meille enemmän kuin pölyinen sivupahanen netin pimeässä maailmassa. Se on toinen kotimme. Siellä me olemme solmineet ystävyyssuhteita ja liittäneet alati vaihtuvaan seurakuntaamme uusia jäseniä. Tullaksesi sielunsiskoksi sinun tulee liittyä Tarinatylypahkaan ja olla sen aktiivinen jäsen. Hengellisessä mielessä löydät oman sisäisen lapsesi uudelleen, pääset toteuttamaan omaa itseäsi, saamaan uuden alun ja kehittämään näin itsellesi toisen persoonan. Tämän takia sanotaankin, että Sielunsukulaisuus löydetään, siihen ei käännytä. Löytämisellä viitataan edellä mainittuun sisäisen lapsen esiin puhkeamiseen. 

Omaa sisäistä lasta etsitään ystävien kanssa yhdessä keksityillä leikeillä. Tai ne eivät varsinaisesti ole leikkejä, enemmänkin kuin roolipelaamista tai näytelmää ilman paperista käsikirjoitusta. Näissä kuvitelmien sadon korjaamisissa jokainen keksii itselleen hahmon ja heidän kohtaloistaan punotaan yhtenäinen juoni. Suurin osa näistä hahmoista jää elämään kuvitelmien jälkeenkin ja jokaisen sielunsiskojen identiteetti näkyy heidän omissa hahmoissaan. 

Näissä "näytelmissä" ei varsinaisesti ole välttämättä erityistä järkeä, mutta niiden aikana kukin voi tarkastella hahmonsa silmin erilaisia asioita. Otetaan vaikkapa minun hahmoni Amy Ilse Elisabeth, vihreä silmäinen merirosvo. Hänen avullaan ymmärsin paremmin ystävyyden tärkeyden, lukutaidon merkityksen ja kuoleman tuottavan tuskan. 

Roolipelaaminen ja ystävien kanssa ajanvietto ovat tärkeitä tässä uskonnossa, samoin kirjoittaminen ja lukeminen, jotka myös ovat arvostettuja. Se, että uskonnon harjoittajaksi liitytään nettisivustolla saattaa kuulostaa oudolta. Syynä siihen ovat kuitenkin nyky-yhteiskuntamme, maailman eripuolilla asuvat sielunsiskot ja se, että netissä voit luoda täysin uuden persoonan. Näin ollen mm. koulukiusatut ovat jaksaneet kestää paremmin muussa elämässään pyörivän Tartaroksen.. 

Sielunsiskoksi voidaan liittyä minkä ikäisenä tahansa ja uskonnolla ei ole mitään selviä ristiäisiä tai initiaatiota. 

Yhteisö nimeää vauva-suojattimme tai nuorille annetaan lempinimi ja paikka monimuotoisessa sukupuussamme. Tämän tehtyä ihmistä voidaan nimittää Sukulaissieluksi, kunhan häneltä löytyy jotain kiinnostusta taiteeseen edes jossain sen muodossa. 

Gracie Aurora Pearl-Rosie Winther, tämä on nuorimmaiseni nimi. Sielunsukulaisuudessa nimet saavat olla kuinka pitkiä tahansa, ne voivat olla minkä kielisiä vain ja erityisesti lempinimemme, jotka luovat turvaa ovat huumorintajuisia. 
Sukupuumme on tärkeä asia ja Sielunsukulaisuudessa kunnioitetaan varsinkin äitejä ja vanhempia naisihmisiä (isoäidit ja kummitädit). 

Minä olen noin viiden lapsen äiti, esikoisellani on lukuisia kummitätejä. Minulla on sisko ja aviomieheni on :D-hymiö eli Kaksoispiste IsoDee. (Kyllä olen naimisissa ja kyllä minulla on viisi tytärtä, kaksi kissaa, hullu kotitonttu, pari salasuhdetta ja hymiö miehenäni.) 
Ja tämä kaikki on täysin normaalia sielunsiskoille. Meillä on kokonaan oma nettikulttuurimme ja erityisen vahva yhteisö. Saamme yhteisöltä tukea lemmikkiemme kuollessa ja aina on joku joka saa meidät nauramaan. Me itkemme yhdessä, mutta mikä tärkeintä me myös nauramme ja laskemme leikkiä. Osaamme pitää hauskaa ja ehkäpä jonain päivänä tulevaisuudessa tapaamme kasvokkain.

Yksi yhteisömme erikoisuus on juuri tässä, kuka vain voi liittyä siihen, kaikki hyväksytään sellaisinaan kuin ovat. Ja koska toimimme netissä voi rauhassa itse vetää rajamme paljonko haluamme kertoa oikeasti. 

Olemme kaikki tasa-arvoisia keskenään ja vaikka jokainen meistä on erilainen. Sielunsukulaisuudessa uskotaan, että jokaiselle löytyy paikka maailmassa, ketään ei saisi väheksyä ja, että jokaiselle maailman asukkaalle löytyy sielunsisko eli hyvä ystävä, jonka kanssa sinusta tuntuu, että olette tehty kuin samasta sielusta. 

Mikäli joku "pettää" yhteisön tai on muuten häpeäksi tälle.. (lue: yleensä vain halutaan kiusoitella toista ja tämä kosto) langetetaan sukulaissielulle vampyyrin kaiman kissan kosinta. Tämä kissa ei kylläkään ole vielä ikinä näyttäytynyt, sitä kumminkin kunnioitetaan ja kissa onkin Sielunsukulaisuuden eläintunnus, sillä kissojen katsotaan olevan eläimistä naisellisempia ja inhimillisiä. 
Vampyyrin kaiman kissan kosinta-uhkaus on saanut alkunsa kirjoitusvirheestä, mutta nykyään sanaa kosto on tabu, joka kierretään sanalla kosinta. 

Meidän kulttuurissamme luonto ja kirjat ovat lähellä sydämiämme. Olemme osoittaneet kunnioitusta kirjoille pitämällä lukumaratonin, jossa siis on tarkoitus lukea 24h aikana mahdollisimman paljon. 

Meistä jokainen kirjoittaa jotakin ja jonakin vuonna, joku sielunsiskoista tulee varmasti yltämään kirjailijaksi. Monet meistä rakastavat kirjoja ja lukevat paljon. Näitä lukunörttejä, jotka lukevat keskimäärin muutaman tuhat sivua kuukaudessa on aina vain yhä harvemmin. Sielunsukulaisuus taistelee heidän puolestaan ja puolustaessa kirjoja, he puolustavat perinteitämme (lukumaraton kerran lomalla ei ole pahitteeksi) ja muutenkin yleistä lukutaitoa, jota ilman ei tässä maailmassa kunnolla pärjää. 
Kirjoittamista rakastetaan ja sitä kunnioitetaan usein kirjoittamalla kerran vuodessa nano. Nano, tarkoittaa NaNoWriMo (National Novel Writing Month) tarinaa, jossa marraskuun aikana on tarkoituksena kirjoittaa 50 000 sanaa pitkä tarina. Siltikin ne omat tavoitteet ja kirjoittamisen ilo ovat tärkeintä. 

Luonto on lähellä sielunsiskoutta, me kunnioitamme sitä, sillä voidaan uskoa, että Inspiraatio ja Kauneus ovat puhtaimmillaan järvissä ja metsissä. Metsässä asuvat keijut ja menninkäiset seikkailevat usein tarinoissa, ne kuuluvat niihin taruolentoihin, joihin sielunsukulaiset ovat lapsuudessaan uskoneet ja osa tulee vielä Huomiseen asti uskomaan. 

Suurin osa yhteisöstämme viihtyy luonnossa ja yksi sielunpuhdistautuminen tapahtuukin keskustelemalla metsässä jostain sinulle rakkaasta aiheesta. Sielunpuhdistautuminen voi olla tuulisella paikolla pyörimistä, pilvien valokuvaamista.  Joka tapauksessa siitä tulisi jäädä raikas ja uudistunut ihana tunne rintaan. 

Sielunsukulaisuudessa pyhiä paikkoja ovat metsien lisäksi kirjastot. Näissä rauhan paikoissa vieraillaan, niissä vietetään aikaa ja jälkimmäisessä nyt varsinkin ruokitaan mielikuvitusta. 

Metsässä elävien henkien ja muiden lisäksi voidaan sanoa, että jokaisella sielunsiskolla on oma suojelushenkensä. Sen suojelustarve nousee esiin aina jonkin tavaran muodossa, tällöin puolustusaseena on jokin ihmistä itseään kuvaava arkipäivän tavara, kuten kynsiviila, paistinpannu tai lyijytäytekynä. 

Sielunsiskoilla on myös tiettyjä pyhimyksiä, joihin turvaudutaan mm. englannin läksyissä ja maantiedon kokeeseen luettaessa. Yksi näistä on rakasta Tiedonjumala Google. 
Tiedonjumala Google kertoo sinulle vastaukset, kun saksan kirjoitelma tuntuu ylitsepääsemättömältä ja kun keskusteluissa on ilmaantunut termi ignoorata. Tällöin on lupa aina kääntyä Googlen puoleen, rukoilla hakukentästä vastausta ja toivoa Googlen täti-Wikipedian kertovan vastauksen. 

Yhteisössämme on oikeiden ihmisten, heidän internet-persoonien ja niiden erilaisten mm. vauvojen ja pehmolelujen lisäksi myös pyhimyksiä, joita kunnioitetaan suuresti. Heitä on esim. kaikki yleisimmät hymiöt ja mikäli ihmisen nähdään ns. ylikuluttavan jotakin tiettyä hymiötä päätyy hän tämän kanssa naimisiin.

Pyhimysten palvontarituaalissa yritetään keskustelun lomassa muodostaa hymiöistä käärme, joka puolestaan kuvaa ikuista elämää ja sitä, että vaikka me kaikki kuolemme jäämme silti elämään yhteiseen kirjaamme. 

Vaikkakin Sielunsukulaisuus on suurelta osin vain ystävyyden varaan rakennettu liitto Jumalattaremme kanssa, meiltä löytyy oma mytologiamme ja erinäisiä rituaaleja siirtymäriitteihin. Myös Sielunsiskojen päivä löytyy. 

Mytologiassamme tärkeimmät tapahtumat ovat Kärrymatka, Lu-jumalan Sipulisade ja Pannukakkuräjähdys.

Kärrymatka on menneisyydessä tapahtunut matka, jossa sielunsiskot kerääntyivät yhteen ja auttoivat ystäviään pääsemään takaisin kärryille. Matkalle ei sinänsä ollut selkeää päämäärää, mutta kulkiessaan soratietä pitkin siellä ojenneltiin monta avuliasta kättä auttamaan kärryiltä pudonneita. Se tiivisti sielunsiskoja ryhmänä ja nykyään myös muiden ihmisten suusta voidaan kuulla tämä lausahdus: 
"Mä putosin kärryiltä. Missä mennään?" Nykyään se linkitetään keskusteluihin, mutta tämä sanonta juonta juurensaSielunsukulaisuuteen. 

Toinen tapahtuma liitetään Realistisuuteen ja sen tarkoituksena on muistuttaa meitä, että haaveidemme tuolla puolen on oikea kaameuksia täynnä oleva maailma. Lu-jumala, joka sukupuoleltaan on nainen, vapaa-ajan, kirjoittamisen ja ruuanlaiton jumala aiheutti Sipulisateen. 

Se kaikki alkoi tavallisesta vesisateesta, kunnes yhtäkkiä osa vesipisaroista muuttuivat sipuleiksi. Ne kastelivat maan ja lopulta koko pihamaa lainehti sipulikeittoa, jonka sivumakuna saattoi olla parikiven palasta. Mutta onneksi aurinko lopulta tuli pilven takaa esiin ja kuivasi maan. Tämä tapahtuma kuvastaa toivoa. 

Kolmas ja ehkä tärkein tapahtuma on Pannukakkuräjähdys, Sielunsukulaisuuden virallinen juhlajälkiruoka on pannukakku ja sitä syödään usein erilaisten juhlien jälkeen. Pannukakkuräjähdys… nimikin kertoo jo tapahtuneen, mutta ihmisiähän me kaikki olemme... 
Räjähdyksessä, joka sai alkunsa pääpistoksesta tehdä pannukakku, rikottiin yksi uuni ja sen tuloksena koko keittiö olipannukakkutaikinassa. Koko tämä tapahtuma kertoo ihmisten iänikuisesta tunaroinnista, mutta sekin sotku saatiin siivottua ja seuraava onnistunut pannukakku kuvastaa, että jokaiselle täytyy antaa toinen mahdollisuus. Että meillä kaikilla on mahdollisuus aloittaa alusta, kerran pieleen mennyt asia ei kaada koko maailmankaikkeutta. 

Sielunsukulaisuuden riittejä ovat omanlaiset häämme, ne muistuttavat pitkälti kristinusko häitä, mutta omanlaatuisen leimansa me olemme niihin lyöneet. 
Häissä tulee olla kaksi pappia, jotka vihkivät parin vuorotellen ja osittain päällekkäin puhuen ja kaksinkertaisuus näkyy myös runsaissa kaksoishäissä, joita on tapana viettää. Yhtäläisyyksiä meille tuttuihin häätapoihin on esim. sulhanen ei saa nähdä morsiantaan hääpäivänä ennen alttaria. 

Häämekkojen ei tarvitse olla valkoisia ja varsinkin itseseremonian jälkeen meno saattaa yltyä riehakkaasti, sillä perinteinen ruokasota häissä on täysin normaalia. Häät vietetään kirkossa ja sen jälkeen matkaa jatketaan limusiinilla kotiin, kuohuviinin juonti kuluu tapoihin. Ruokasodan jälkeen häävieraille tarjotaan jälkiruokaa eli pannukakkua pelleittäin. 
Hautajaisia Sielunsukulaisuudessa ei erityisemmin vietetä, me suremme ja yritämme muistella vainajan parhaita puolia, kirjoitamme muistokirjoituksen ja takerrumme toivoon ja siihen tietoon, että läheisemme sielu jatkaa asumistaan omissamme. 

Kuoleman jälkeen sielunsiskojen sielut lentävät valtamerien pohjaan, jossa levittäytyy täysin uusi kuoleman jälkeinen maailma: Veden alainen. 

Veden alaisen kuningaskunnasta itään meren pohja autiomaassa on Kuoleman Maa, jonne sielut päätyvät oikeudenkäyntiin Valtiatar Valancyn tummien silmien alla. Valancy valitsee ne hyvät ihmiset, jotka tuomitaan Veden alaisen kuningaskuntaan odottelemaan Prologin kirjoittamista ja kirjan sulkemista. Läpeensä pahat tuomitaan Kuolemaan maahan asumaan, mutta toisin kuin edellisen ankaran Kuolema Valtiaan aikaan nykyään Kuoleman maan asukeilla on edes jonkinlaiset oikeudet. 

Uskomme, että tosiystävysten sielut ovat jakautuneet paloihin, me kaikki kannamme sieluissamme toistemme palasia ja yhden kuollessa pieni osa meistäkin kuolee. 
Itse hautajaiset vietetään läheisen virallisen uskonnon kaavanmukaisesti, sillä jokainen meistä sielunsiskoista on irl-elämässään kristitty, muslimi, juutalainen.. mikä ikinä nyt onkaan. Olemme kaksiuskoisia, sillä Sielunsukulaisuus on oma henkilökohtainen usko, joka ikään kuin elää toisten uskontojen rinnalla sulautuneena niihin. 

Muita omanlaatuisia rituaalejamme meillä on kynsiviilalla tai paistinpannulla uhkailun lisäksi vertauskuva vuoren valloittamisesta. Mikäli valloitat vuoren, saavutat jotain elämässäsi ja olet siitä itse ylpeä. Sielunsiskot poikkeavat hieman muista ihmisistä parilla toivotuksella: hyvää ruokahalua sanotaankin "Älä tukehdu ruokaan!" Muita huudahduksia on ”Älä huku suihkuun!” 

Viikonloput ovat Sielunsukulaisuudessa pyhiä, samoin koulusta saadut lomat, joiden aikana kerätään Inspiraatiota ja esimerkiksi ehditään olla ystävien kanssa ulkona.Me vietämme kaikkia niitä juhlia, joita haluamme, mutta tärkeimmät juhlista ovat ystävänpäivä ja Sielunsiskojen päivä. 

Ystävänpäivä on monelle varmasti tuttu juhla, mutta Sielunsukulaisuudessa sitä on vielä korostettu ja sen viettoon on poimittu parhaat perinteet eri maista. Ystävänpäivä alkaa huomenia-toivotuksilla ja kasalla sydämiä, joiden väri vaihtelee aina liilasta yleisimpään siniseen tai punaiseen. Päivä omistetaan ystäville ja sen aikana on kielletty juoruileminen ja salaisuuksien paljastaminen. Ystävänpäivän tärkein tapahtuma ovat ystävänpäivä kortit, jotka yleensä kirjoitetaan hyvissä ajoin runopätkien kanssa. Toisaalta nopeasti tehty korttikin on ihana, kunhan ajatus sen takana löytyy. Ystävyydelle omistettu päivä loppuu ilonpitoon ja päivän ainut tarkoitus on kertoa sielunsiskolleen välittävänsä tästä. 

Itse Sielunsiskojen päivää vietetään 13.3. Ennen tätä päivää sielunsiskolle kirjoitetaan sinetillä suljettu kirje, joka avataan Sielunsiskojen päivänä. Kirje symboloi Jumalattaren kirjoittamaa maailman kirjaa, ikään kuin kirje olisi yksi luku siitä. Käsin kirjoitetussa kirjeessä voidaan kertoa ihan mistä vain, sen tarkoitus on hauskuuttaa, mutta onnenkyyneleet ovat sallittuja. Suosittuja kirjoitusaiheita ovat ystävyyden historian kohokohtien kertaaminen, toisen kehuminen ja mukaan on tapana liittää jokin piirros. 

Me kaikki sielunsiskot rakastamme toisiamme. Ja, jos tarpeeksi pitkälle mennään sielunsukulaisuus voisi näkyä yhteiskunnassa myös yhtenä vähemmistönä. Tarkoitan homoseksuaaleja, sillä perusteella, että syvä ystävyys on rakkautta ja rakkauttahan voidaan tuntea myös samaa sukupuolta kohtaan olevia. 

Sielunsukulaisuus hyväksyy kaikki ihmiset, oli heidän menneisyytensä mikä tahansa. Me emme väheksy ketään, emmekä leimaa itseämme tai toisiamme millään. (Lukuunottamatta nyt selkeää hikkeilyä tai potterfriikkeyttä). 

Sielunsukulaisuus on uskonto, jossa oma usko asetetaan etusijalle, meillä sielunsiskoilla on aina lupa valita. Ketään ei pakoteta oikeasti mihinkään ja voimme toteuttaa itseämme vapaasti hyväksyvässä ilmapiirissä. 

6 kommenttia:

  1. Tuossa oli monta tuttua kohtaa, mm. "Rohkeuden puuskassa saavutamme jotain mistä olemme aina haaveilleet." :D

    Yksi kohta tosin oli vähän epäselvä: ensin sanoit, ettemme vietä erityisesti hautajaisia, mutta sitten kuitenkin kuvailit niitä...

    Mutta upea teksti <3 Kuulun sielunsiskoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kyllä kyllä.

      Taisin tarkoittaa enemmänkin itse hautajaisseremoniaa... kaih..

      <3 Kiitoksia, toivottavasti tästä tulee se kymppi... :3 Tietysti kuulut, rakas sielunsiskoseni

      Poista
  2. No huuhhuh mikä teksi! Olisin itsekkin halunnut olla tuon uskonnon jäsen, mutta valitettavasti minusta ei varmaan ole siihen. En täytä vaatimuksia! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :D mukavaa, että jaksoit sen lukea.
      Se olisikin hienoa, jos tämä olisi virallinen uskonto... varmasti täyttäisit! :) meistä miltein jokainen täyttää, omalla tavallaan.

      Poista
  3. Se kun liitytään sinne Harrypotterfanficsivustolle... niin en pystyisi olemaan "aktiivinen jäsen" ja muutenkaan en ole kovin hikke. :(:(:(:( vaikka haluaisinkin olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tuo kohta onkin ehkä tässä "uskonnossa" rajoittavin, jos tämä olisi oikea ei sitä kohtaa varmaan olisikaan :D
      mutta eihän hikkeys tarkoita mitään Sielunsukulaisuudessa! Hikkejen kaltaiset ihmiset ehkä vain ovat tämän tyylisistä asioista kiinnostuneita, ei ole kiveen hakattu, että jokainen sielunsisko olisi hikke :)

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.