keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Hetken taikuutta satumaailmassa

Vaimeaa musiikkia kuulokkeissa, korvakorujen helinää ja kenkien kopinaa märkää asvalttia vasten.

Hämärää - vain katuvalojen kellertävä valo päiden yläpuolella. Täällä punaisen kaulahuivin takana vallitsee hiljaisuus, vaikka autotie on vieressä täynnä kulkevia etuvaloja, pitäen meteliä. Tekee mieli tanssia ja laulaa... pyöriä kuin ballerina parrasvaloissa ja unohtaa kaikki.

Hymy huulillani, tunnen itseni ehjäksi ja kauniiksi. Kerrankin vahvaksi.

Olen onnellinen, aivan kuten halusinkin. Ei mitään ihmeellistä vain hetken taika, joka häviää kohta pois.

Ulkona tihuttaa, mutta hymyilen silti.

Ei ole mitään erikoista syytä - tänään tekisi vain mieli pitää jotakuta kädestä ja kuiskata tämän korvaan pieniä salaisuuksia.

Istua takkatulen edessä käpertyneenä viltin alle, hyvät kirjat nenän edessä.
Tuntea jonkun kädet ympärilläni, tarjoamassa lohduttavan olkapään sillä tuntuu, että kaikki on vain hetkellistä, että tämä on vain jäänhauras kuva, joka särkyy kohta.

Se ei ole vielä särkynyt, mutta tahdon tietää, että joku on täällä, kun ensimmäiset tähdet sammuvat taivaalta, kun satumaailmaani saapuu realistisuus ja kedon kauniit kukat kuolevat, jättäen minulle vain ne sitkeimmät ja vahvimmat.

Haluan hoivata niitä hauraimpia, auttaa ja pelastaa.

2 kommenttia:

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.