torstai 15. lokakuuta 2015

Tää on se mun juttu

Netti on hieno paikka, sen mä oon kokenut ja tajunnut. Minulle internet on tärkeä, siellä on mun kavereita, musiikkia ja erityisesti tää blogi. Ne on se mun juttu. Netti on mun paikka, tää blogi on oikeesti peijakkaan tärkee mulle.

Ennen se mun paikka oli olla luokan kirjafriikki, hikke ja mukana roikkuja, ei koulukiusattu, eikä ihan se syrjitty, mutta just se paikkaansa hakeva vähän outo tyyppi, jolle ei kunnolla mitään insideläppiä selitetty.

Tällä hetkellä mulla on insidejuttuja niin tuhottaman paljon... <3 ja ne on kaikki yhtä ihania.

Rakastan edelleen kirjoja, nyt vain osaan kunnolla nauttia niistä, rakastan niitä syvemmin, eikä ne oo mulle enää pakokeino ulos mun oikeesta elämästä. Tai no on, välillä. Ne on mun henkistä ruokaa, niiden avulla mä elän, mä samastun niihin ja löydän itseni niistä. Mutta ne ei oo enää mulle sellainen pakkomielle kuin vuosi sitten.

Olen oikeesti tajunnut mikä merkitys blogaamisella on muhun. Se mun juttu, mulla ei oo ennen ollut mitään sellaista... Blogin takia minä jaksan kirjottaa, sen takii mä haluun löytää ne parhaat kuvakulmat elämästä. Minua ei kiinnosta, vaikka joku tulee sanoo mua hikeksi, mä olen edelleen se luokan hikke, mutta nyt minulla on oikeita ystäviä.

Mulla on oikeesti rakas sielunsisko, mutta mulla on myös kavereita netissä. <3 Minulla on ystäviä netissä, heidän avustuksella ja huomiolla minä pidän tätä blogia nytkin pystyssä.

Netissä sinä voit kertoaa ittestäs kaiken. Tai olla kertomatta. Jokainen voi pistää omat rajansa, oli ne sitten, että et kerro ikääsi tai se, että kerrot kaiken paitsi tarkan osoitteesi. Netissä sinä voit olla oma itsesi, ilman sitä kaameaa ryhmäpainetta.

Kukaan ei tuu kysyy sulta, jos häviit netistä kahdeksi viikoksi. Tai voihan ne kysyäkin, mutta sun ei tarvii antaa vastausta.

Mä tunnen mun nettiystävät varmaan paremmin kuin mun oikean elämän. Tai itseasiassa toi lause antaa väärän kuvan, mun nettikaverit on mun oikeita ystäviä. Ne on ystäviä, ja niitä on tajuttoman vähän oikeassa elämässä... jokainen ei löydä sielunsiskojaan ikinä...
Mä teen niin kuin mä haluan, jos musta tuntuu, että sillä hetkellä chatissä käyty keskustelu on kivempaa, niin en mä jaksa enää nähdä ketään mun irl-kaveria... Tietysti pitäisi, mutta en uskalla, en viitsi nähdä vaivaa, vaikka haluaisin. Mulla vaan ei oo oikein ketään sielusiskoa täällä...

Mä oon saanut nauraa, laskea leikkiä, purkaa sydäntäni ja keskustella netissä. Mulla on koko toinenelämäni netissä, se toinen on oikeassa maailmassakin, mutta varmaan parhaat muistot mulla on niistä ihanista keskusteluista, joita oon nimimerkin takana käynyt.

Mä tiiän netin vaarat, mä tiedän ne, mutta silti mun on helpompi olla oma itseni netissä. Netissä kuka vaan voi tulla sanoo sulle mitä vaan... me kaikki tiedetään se. Koulussa jauhetaan netin vaaroista, siitä, että et saa mennä puhumaan tuntemattomille. Mä oon rikkonut sitä kehotusta miljoonasti ja tulen rikkomaan edelleen. Ja täällä mä oon, ehjänä ja parempana ihmisenä kuin ennen.
Kuinka moni opettaja on kehottanut oppilaitaan ystävystämään netissä? Alle murto-osa.

Älä ole täysin sinisilmäinen ja riittää, että olet ystävällinen, niin on miljoona kertaa helpompi solmia ystävyyssuhteita netissä.

Ne ei välttämättä kestä kauaa, mutta ne on yksiä parhaimmista.

Mä voin nauraa ittelleni 5 vuoden päästä, mutta tää on mulle tärkeetä nyt. Mä oikeesti itkin kirjoittaessani tätä, koska blogaaminen on niin ihanaa, netti on maailman ihmeellisin keksintö kirjapainon jälkeen ja mun ystävät on parhaita.

Jos joku tulisi ja ottaisi pois minulta blogini, ottaisi tablettini ja kännykkäni, sanoisi, etten saisi enää kirjoittaa blogia, en laittaa internettiin sanaakaan... Minä en kestäisi, koska silloin multa otettais pois mun parhaat ystäväni, mun inspiraation lähde ja jopa osa mun identiteettiä.

Blogaaminen on mun juttu, se on mun tapa ilmaista itseäni. Tää on jotain mitä rakastan, tää on jotain minkä eteen haluan nähdä vaivaa. Ei mua haittaa vaikka kaikki Suomen asukkaat lukisivat tämän. Eivät he lue. Mun blogi on niin pieni, että ne muutamat ihmiset, jotka kenties näkevät mun kuvat ja kirjoitukset, teitä on niin vähän, että se ei mun elämää nurin kaada, vaikka saatte tietää mun ulkonäön. Ette te kaikki tiedä mun nimeä, silti mä rakastan teitä kaikkia, jotka luette tätä. 8 lukijaa on enemmän kuin nolla. Lähes 8000 sivun näyttöä on enemmän kuin 20.

Kuitenkin joka tapauksessa mä kirjoitan tämän kaiken itselleni, nuo ovat vain lukuja, vaikka niistä jokainen on minulle tärkeä. Niistä jokainen merkitsee sitä, että jotakuta kiinnostaa. Että mä en ole yksin, että te olette siellä.

Kiitos, kun jaksoit lukea tämän. <3 Mitä mieltä sinä oot netistä?

6 kommenttia:

  1. Olen kahtalaista mieltä: netissä on vaarojakin ja huonoja puolia, ja siihen jää liian helposti koukkuun. Mutta kuitenkin sieltä voi saada tietoa, kavereita, hauskoja hetkiä, harrastuksia... Molemmat puolet on todellisia, mutta on ihan totta, että opettajat voisi myös kertoa siitä ystävien löytämisestäkin, kuitenkin myös edelleen varoittaa vaaroista, koska niitäkin silloin tällöin tapahtuu.

    Sinäkin olen rakas sielunsiskoni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, samaa mieltä olen kanssasi. Toi koukkuun jääminen on koettu useaan otteeseen :D

      <3

      Poista
  2. Näköjään oon sitten kirjautuneena tällä mun blogitunnuksella, joten kommentoin sitten tällä. :D
    Pitkästä aikaa kommentoin jotain sun blogiin. Tää sun nettipostaus sai mutkin harkitsemaan tästä aiheesta postauksen tekemistä.. :D Oot ihana, säki oot mun ystävä. Netissä on myös niitä vaaroja, mutta kunhan osaa käyttää nettiä sopivalla varovaisuudella ja osaa vetää ne rajat mitä netissä kertoo ja mitä nettiin laittaa, niin kaikki on ihan ok :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ihanaa, kun kommentoit
      Tee ihmeessä! <3 Äidin pikkukulta, olet sinäkin ihana.
      Jep :)

      Poista
  3. Hyvä ja pohdiskeleva kirjoitus. Netistä on hyötyä sillä sen kautta voi pitää yhteyttä jo olemassaoleviin ja uusiin ystäviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Totta, varsinkin sosiaaliset mediat ovat tuossa hyödyksi.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.