lauantai 31. lokakuuta 2015

Sytyttäessä kynttilän haudalle, haluan silti hymyillä.

Halloween... Oih voih eih...

Minun täytyy sanoa, että en ole tämän juhlan kovinkaan hyvä ystävä.

En pidä karkki vai keppos-kierroksista, en tekoverestä, en naamiaisasuista, joita myydään ties missä, en halua syödä jotain ihmeellisiä herkkuja, noidan sormia jne.... itse varsinainen halloween on varsin mielenkiintoinen ja kaikessa synkässä aiheessaan varsin tärkeä vainajien kunnioittamisen ja muistelemisen vuoksi. Mutta haluaisin kuoria siitä tuon kaiken kaupallistuman ja ylivedetynroskan pois.

Tässä asiassa voin suoraan sanoa olevani hieman korsevatiininen, koska sanasta "halloween" minulle tulee mieleen oranssit kurpitsat, naamiaisasut ja kaameat koulun halloween diskot.. sellainen ylimääräinen vänkääminen, juhliminen, tekosyy pukeutua ja pelleillä. Ja sitähän se ei tietystikkään pelkästään ole (ainakaan toivottavasti...), mutta:

Sanasta Pyhäinpäivä minulle tulee taas mieleen vakava ja hillitty juhla, jossa käydään hautausmaalla käydään sytyttämässä kynttilöitä vanhempien ja poismenneiden läheisten vuoksi. Ja tämä versio kuvastaa minulle enemmän sitä mitä kuolema ja kuolleet minulle ovat kuin tuo ylempi mielikuva.

Kuolema on minulle jonkin verran outo ja etäinen käsite, en edes ole sitä vielä niin läheisesti kohdannut...

Minulle kuolleet merkitsevät edesmenneitä ihmisiä, ihmisiä, jotka ovat eläneet, rakastuneet ja tulleet rakastetuiksi. Pidän ajatuksesta, että on kuoleman jälkeistä elämää.
Minä itse en siltikään voisi juhlia kuolleita ja kuolemaa mitenkään kovin riemuisasti... en riehakkaasti, mutten myöskään niin synkästä, kuten stereotypisessa Suomessa.

Yritän löytää tähän jonkun hyvän välimallin, koska kumpikaan näistä tarjolla olevista mielikuvista ei tunnu oikealta...

Voin sytyttää kynttilän hautausmaalla, mutta haluan silti hymyillä.
En edes ala vertailla näitä kahta lokakuun lopulla vietettyä juhlaa keskenään, sillä yksinkertaisimmillaanhan ne ovat sama juhla, välillä vain toivoisi löytävänsä sen itselleen sopivan version tästä.

Koska sitä versiota vain ei ole valmiina, koska se täytyy itse miettiä, kokea ja tajuta.

6 kommenttia:

  1. Kaunis teksti, ja ajatus, ja taas ajattelen kuinka paljon viisaampi olet kuin minä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ehkä minä olenkin jossain määrin, mutta vian jossain määrin! Ja sinä olet toisissa asioissa :)

      Poista
  2. Viehättävä teksti. En ymmärrä, miksi ihmiset pakotetaan kaikkeen. Eilenkin mietin, että miksi ei saa elää rauhassa, miksi naapurit eivät osta karkkejaan itse, miksi iltaa ei saa viettää rauhassa? Asumme pienellä aluella, jossa on muutama talo. Et voi piiloutua, vaan olet kotona. Tanssit muiden pillien mukaan, halusit tai et. Yritin kuvata muutamaa kohdetta, mutta huomenna uusiksi. Ystäväni manasi juuri miestään ja tämän rituuaaleja haudalle. Aidompaa olisi välittää oman aikataulun mukaan ja tyyppi ei sitä muutenkaan ilmennä. Hän ei mene ikinä haudalle omana aikana, vaan aina riittien takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :)
      Niin... ouh, tuo kun lapset käyvät kerjäämässä karkkia... olisi jos tämänkin juhlan saisi viettäää kuten itse haluaa, se olisi oikein. Tuo on kyllä tyhmää, jos sinne hautausmaalle raahautuu vain perinteen vuoksi...

      Poista
  3. Kiva teksti! :-) <3

    Mäkään en tykkää halloweenistä. Oikeastaan mä en ole tätä juhlaa ikinä juhlinnut (niitä ala-asteen discoja lukuunottamatta), enkä usko tulevani juhlimaankaan. Eniten inhoan halloweenissä kauhuleffoja ja -kirjoja. Hyi, pelkkä ajatuskin herättää kylmiä väreitä!

    Toisaalta, ei mua haittaa naapurin lapset karkkia kerjäämässä (okei, neljäntoistavuoden aikana meillä on käynyt niitä kerran) tai kaupan näyteikkunoissa komeilevat naamiaisasut. Henkilökohtaisesti halloweenin juhliminen ei vain ole mulle luonnollista ja kuoleman juhlan kaupallistuminen vähän hirvittää. Joillekin se juhla on hauska perinne, ja sellaisena se voi minun puolestani pysyäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :)

      Hyyrr... kaufuleffat.... niitä mä en kestä katsoa minuuttiakaan, ihan kamalia..

      Jop, vähän ajatuksena se kuoleman kaupallistuminen hirvittää... juuri näin.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.