tiistai 6. lokakuuta 2015

Matkalla

Eat diamonds for breakfast and shine all day.



Koska sä oot täydellinen just sellasena minkälainen sä oot.

Se on niin idioottimaista, kun tajuat oman tilanteesi vasta, kun yrität auttaa toista samassa asiassa.

Puhut ja kannustat toista, mutta keskellä lausetta tajuut puhuvasi itsellesi, siinä samalla oletkin takonut omaan päähäsi sitä neuvoa, jonka yrität tarjota toiselle.

Sen jälkeen on vähän outo olo. Tekisi mieli itkeä ja nauraa itselleen yhtä aikaa.

Minä halusin pakkomielteisesti huippu hyvät numerot, tahdon olla kaunis, vaadin itseltäni niin paljon.
Ja sitten kun puhut toiselle, että sä oot kaunis, ei ne hyvät numerot merkitse niin paljoa ja että sä et todellakaan oo lihava tai mitään - se tieto tippuu sun päähän "Eikun niin... mäkin oon nätti omalla tavallani..."

Ja sen jälkeen pystyt vaan hymyilee <3

***

Minun ihmevalaistuminen matkalla hyvään itsetuntoon... ^^


Sillä matkalla mä kuljen kuitenkin aina yhden jättiläisen loikkauksen eteenpäin ja kaksi hiiren askelta taaksepäin...

Mä putoan kuoppiin matkalla, mutta niistä voi kiivetä ylös. Aina voi kiivetä korkeammalle.
Minä voin yrittää kiivetä ylös, kohota korkealle ja kurkottaa tähtiin.

2 kommenttia:

  1. Se on totta :3 Olen huomannut tuon seikan... Köhköh, muutamia kertoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :3 Yep.

      :D No pääasia, että sen huomaa!

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.