perjantai 25. syyskuuta 2015

Sinä, joka ajauduit ajatuksiini

Haluan tuntea sinut ihollani, tuntea sen latauksen, kun hipaiset selkääni ohimennen.
Haluan, että katsot minua uudestaan, opit tuntemaan kehoni. Minut.
Haluan, että katseemme kohtaavat huomenna Että hymyilet minulle.
Haluan sen ihanan tunteen leviävän uudelleen kehooni.

Minä lankean liian helposti vaaleatukkaisiin.
Enkeleihin.

Ei en ole ihastumassa, tai olen - en ole, en tiedä. Tuo tekstin pätkä vain pulpahti päähäni. Ja se tuntui oikealta, sain sen kirjoitettua kummempia miettimättä.

Tietysti voi olla, että olen lukenut taas vaihteeksi liikaa kirjoja... okei, kirjoja ei voi olla liikaa <3 meillä on vain liian vähän aikaa lukea ne.

Katsoit minua, nauroit kanssani.
Hymyilit minulle, mutta silti olen vain ilmaa.
En kukaan tärkeä, vain se joku tyttö koulusta.

Tätä tekstiä vain virtaa päässäni. Kumpa tietäisin onko se osoitettu kenellekkään. Tai kyllä minä tiedän kenen vuoksi tätä kirjoitan... Sinun. ehkä. Tai sitten sinä vain vietät aikaasi päässäni... ihan vain huvin vuoksi, kuulut ajatuksiini. Ei. Et kuulu, sinä vain eilen ajauduit niihin.

Katson sinua, kasvonpiirteitäsi... Ei en ole ihastunut.

Loin itselleni illuusion, haluan ihastua. Tämä vain ei ole aitoa.

En ole ihastunut.

En ole.

En.





Enhän? Vai voiko haluta ihastua ja tajuta olevansa ihastunut?

2 kommenttia:

  1. Kaverini antoi minulle kerran neuvon: sen vain tietää kun on ihastunut. Ehkä olet vasta vähän :)
    Minä en tiedä haluanko ihastua... Mutta haluan kuitenkin hiukan, että Hän juttelee minulle, hymyilee minulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se pitäisi tietää!

      Emmeköhän me kaikki halua, kultaseni... emmeköhän me kaikki <3

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.