lauantai 19. syyskuuta 2015

Myrsky

"On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Ei kukaan kotona oota
hän tekee u-käännöksen
ja nousee autosta huutaen
on sade lakannut, tie loistaa hohtoa
aurinko laskee ja nainen laittaa vikan röökin palamaan
on vapaa tekemään mitä vaan..."

Vesipisarat putoilivat vielä kasvoilleni... en tietenkän ollut ottanut mukaan sateenvarjoa. Kävelin ylämäkeen ja hyräilin mielessäni kappaleita.

"Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainot mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kultakerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan."

Tuuli puhalsi, lehdet lensivät, kaulaliina liuhui tuulessa ja vettä satoi. Niin mitäs minä tein?
Lähdin ulos vapaaehtoisesti, vaikka olikin niin pimeää. Koska olin tuijottanut liikaa YleAreenaa ja nauranut kirjapinon takana kuin pieni hullu kirjatoukka, (löysin vähän aikaa kadoksissa olleet kirjaston kirjat!) niin... joo, kaipasin vähän raitista ilmaa.

"Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo,
Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo.
Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa,
Joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt..."

Siellä oikeasti tuuli eilen illa, myrskysi. Tummat kuuset heiluivat harmaata taivasta vasten. Märällä asvaltilla kieppuivat alkusyksyn pudottamat lehdet. Satoi vettä, mutta se taukosi aina välillä...

Kävelin kumisaappaat jalassa, mutta tietysti juuri sillä hetkellä minulla ei ollut kännykkää mukana. En saanut yhtäkään kuvaa mahtavista luonnonvoimista..
Siinä vaiheessa, kun liikuin katulamppujen valossa minulla alkoivat soida Haloo Helsinkin kappaleet päässä.

"Tuhon kynsissä oon, aikamme sielut on
mutta lupaan että huominen
on joskus monen vuoden takainen...
On paljon tasoja vielä meidän edessä
Vanhat kivet ja puut, energia kenttien välissä
tää kaikki ei oo meidän käsissä..."

Ne vain tulivat päähäni. Mutta ne ovat vain niin hyviä <3 Niillä on oikeasti joku tarkoitus. Viesti.

"Miks on niin helvetin vaikeeta katsoo silmiin, tai sanoa moi
Aina vaan törmätään pyöreisiin kulmiin ja sanotaan etten vaan voi
Ja pitäskö ajan tappamisesta joutua vankilaan
Ja vaikka aika tappaa meitä, ei sitä kiinni saa kukaan
Et suuta auki saa, jäät sivuun katsomaan, kun maailma huutaa hulluuttaan
Mut jos huudat lujempaa, saat äänes kuulumaan ja voimaa päivään seuraavaan..."

Niin...  Mutta, jos me kaikki sitten vain huudamme... ei kukaan kuuntele...

"Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun.
Kasta varpaat kylmään veteen,
hyppää täysillä joutsenlauluun.
Sillä sinä ja minä, niin elävinä.
Pystymme kuulemaan, jos kuussa alkaa tuulemaan."

Mä rakasta näitä kappaleita. Ja, kun tulin sisälle myrskystä ne kappaleet vain jatkoivat soimistaan.

2 kommenttia:

  1. Ihana myrsky <3 Ja Haloo Helsinki! <3 Itsellenikin tuli tänään mieleen heidän laulunsa (juuri tuo ensin siteeraamasi! Henkinen yhteys :O) Pitäisi taas kuunnella! En ole kuunnellut oikein mitään musiikkia aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Molemmat ovat ihania!
      Jii, me sielunsiskot olemme taas vauhdissa... :O näköjään tiedostamattakaan sitä itsekkään :D
      Kuuntele!! :)

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.