torstai 24. syyskuuta 2015

Hiken elämää #3

Mitäs minä nyt olinkaan saanut numeroiksi kokeista?

Vain 9 puoli matikasta, vain 9 puoli biologiasta, vain 10- ruotsin sanakokeesta, täysi 10 saksan sanakokeesta...vain  10- äikän kirjoitelmasta...

Tuo vain tulee minulla automaattisesti siihen :D jos joku kysyy minulta "Paljonkos sait siitä kokeesta?" Vastaus on minun kohdallani no vain jotain yli ysin tällä kertaa. Ja sitten alkaa kaamea valitus:

Niin just. Vain miltein täys kymppi. Pah.

Mä en voi sille mitään, että sinne tulee aina se "vain" sana. Haittaako se? Ei. Siitä ei tarvisi nostaa, joka kerta kaameaa hälyä.

Sain sellaiset numerot kuin sain. Piste. Ja se pieni vähättely kuuluu asiaan, emmekö me kaikki halua, että meitä kehutaan? Ja niin me saamme kuulla, kun se 10- onkin niin loistava numero. Siksi me vähättelemme kaikkea - kuullaksemme muiden kannustavia mielipiteitä asiasta.

Itse saan aika hyviä numeroita kokeista ihan vain lukemalla. Mikäli joku nyt on keksinyt tavan miten ne tiedot saa päähän ilman opiskelua niin sanokaa ihmeessä! Se olisikin monen koululaisen pelastus :D
Mutta oikeasti. Parhaimmillaan luen yli 2 h putkeen yhteen kokeeseen... ja bum! Sillä ne hyvät numerot saadan.

Hyvät ihmiset, vihin teidät nyt säilyttämään hikkeyden suurimman salaisuuden.
Me hiket oikeasti luimme, opiskelemme ja kuuntelemme tunneilla. Emmekä pälpät, jätä lukemista vikalle kouluvälkälle ja piirtele vihkoihimme, kun opettaja näyttää jotain taululla. Silloin me katsomme sinne.

Okei, minä kyllä pälpätän puoliääneen ajatuksiani joskus tunnilla ääneen... koska niin on helpompi ajatella. Ja tietysti olen opettajan puhuessa:
"Yymmm... niin... *nyökkäys* aahaa... *toinen nyökkäys* Niin..."
Tämä jatkuva kuuntelumonologini ärsyttää kyllä monia, mutta minä oikeasti nyökkäilen opettajan puheille. Normaalia?

Meillä hikeillä on tietty maine. Saamme hyviä numeroita, luemme läksyt huolella, olemme opettajien lellikkejä. Tai osa meistä on... riippuen tietysti opettajasta. Silti.
Siitä maineesta on hankala päästä irti. Kerrankin hikke, aina hikke. Eikä hikkeydessä ole mitään vikaa, tämä on vain meidän elämäämme. (Taas tuo vain) Se taitaa vainota minua... *pakenee oppikirjavuorensa taakse. "Täältä et löydä minua!"* *näyttää kieltä sanalle ja syventyy takaisin opintohinsa*

Okei, en syvenny :D Ei niitä kokeita aina jaksa, mutta kaipa niihin on pakko lukea, erityisesti kun haluan hyvän numeron...

Yksi todiste ja itseasiassa mieleeni muistui juuri toinen... mutta niin, todisteet hikkeydestäni ilmenivät taas viime viikolla:

"Kyl sun nyt vaan täytyy tietää mitä pitää tehdä nyt. Sähän oot hikke."

"No jos Lizaahh ei oo merkannut läksyjä ja wilmassa ei lue, niin ei niitä oo tullut."

Öh... Kiitoksia, mutta ei mun läksymerkinnät nyt ihan noin vettäpitäviä ole :D luottakaa siihen wilmaan. Ja ei...

Mä en voi tietää mitä pitää tehdä, jos en pystynyt kuuntelemaan niitä ohjeita! Mulla ei ole yliluonnollistakykyä nähdä opettajan aivoihin ja kalastaa tämä ajatus sieltä käsiini. Vaikka toisaalta... sellainen kyky olisi kätevä... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.