lauantai 26. syyskuuta 2015

Friikit

Olenko minä outo ihminen? Omalaatuinen?
Eeen todellakaan...

Kaikki teinithän tuijottelevat Ylen tv-sarjoja päivät pitkät, omistavat useita sielunsiskoja, pitävät blogia, inhoavat mannapuuroa ja rakastavat esseekokeita.

Jop. En ole mitenkään outo muiden silmissä.

En kuule bilsan kokeen aikana kuiskausta "hiiikkeee", kun pyydän lisäpaperia esseekysymykseen, en puhkea hysteeriseen huutoon, kun lempitvsarjan uusimman tuotantokauden viimeinen jakso loppuu enkä siis missään nimissä rakasta omenia. Ne ovat niiiin pahan makuisia.

O
K
E
I

En voi tämän perusteella sanoa olevani mitenkään outo persoona. En minä ole. :D
Joskus vain tuntuu siltä, koska olen niin... niin minkälainen? Se sana ei ole outo, muutama vuosi sitten se oli vanhanaikainen, nyt väitän vastaan. Omistan älypuhelimen, käytän internettiä... rakastan edelleen tyttäkirjoja, mutta se ei minusta vanhanaikaista tee.

Omalaatuinen? Friikki? Hikke? Outo? Kummallinen? Erilainen?
Ei se sana ole kunnolla mikään noista. Olen erilainen, mutta kaikki ovat, tuleekin olla oma itsensä mikä se nyt ikinä onkin.

En löydä tuohon oikeaa sanaa. Minä olen minä, mutta silti tunnen itseni välillä vähän friikiksi. En paljoa vain vähän. Mutta se pieni tunne on silti stalkkaamassa mua täällä jossain mieleni sopukoissa.

Antakaa mun vain olla oma itseni. Älkääkä lausuko halaistua sanaa mun vaatteista, jos ne ei teitä miellytä. Tai mun käyttäytymisestä. Mistään! Kehua voi ja sitä minä kaipaankin silloin tällöin, mutta antakaa toistenne olla rauhassa negatiivisiltä huomautuksilta. Mä pyydän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.