perjantai 7. elokuuta 2015

Uskokaa jo!


Mustat viinimarjat, harmaa tunnelma...
Miksi jotkut eivät osaa pitää suutaan kiinni, kun olisi tarpeen?

Vastaus: Koska haluavat ärsyttää isosiskoaan ja kuulluttaa totuuden koko maailmalle.
Joo, mä ehkä saatan hiukan leuhkia joskus tietämyksilläni, mutta en miltein huomaa enkä tarkoita sitä! Ja silti...

Miten sä jaksat esittää tollei?
Ei tartte olla noin teini!
Haloo, älä jaksa esittää!

Esittää? Olla teini? Luoja, miksi tämä kasviminen on näin ärsyttävää. Mä. En. Yritä. Esittää. Mitään.

Ottaa vain niin paljon päähän, kun kotona saa kuulla koko ajan siitä, että kun mä oon niiiin teini.... tai kuinka kerron jollain draamaleirillä, siitä mitä tapahtui silloin ja silloin yhdellä tarinan kirjoitussivustolla. Tai kuinka oon niin nolo, kun selitän jollekkin, kuinka heräsin kuudelta kirjoittamaan tarinaa inspiraation vallassa.

Miksi joillekkin on niin vaikeaa ymmärtää, että ne minulle rakkaat tarinasivustot ovat elämä yksi osa...? Tai, että mä todella rakastan kirjoittamista niin paljon, että herään todella kuudelta kirjoittamaan sitä tarinaa?

Mä en tajua. Kiinnostuksen kohteet poikkeavat, mutta kun lausun yhden kirjakielellä sanotun lauseen luonnostaan, niin heti nousee kulmakarvat pilviin, että taas sitä ollaan esittämässä fiksumpaa kuin mitä on. Onneksi tää koskee vaan tosi harvoja.

Toisia taas ei voi vähempää kiinnostaa mun höpöttely jostain kirjoista tai tarinoista.

Ja sitten on se murto-osa, jotka jaksaa oikeesti kuunnella mun höpötyksii. Kiitos <3

Mutta siltiiii.... Kirjat ovat yksi elämäni, sen takia luen niitä ja olen esim. osallistumassa 15.8 olevaan lukumaratoniin.

Että ei tässä muuta. Oli pakko tulla puhumaan tämä, kun se ottaa niin paljon päähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.