tiistai 25. elokuuta 2015

Hiken elämää #1



"That's my life. Hikke4ever "

Kuvat liittyvät taas niin paljon aiheeseen, mutta unohtakaamme me se... :D Eli sain tuossa eilen illalla ruotsin ylimääräisten tehtävien tekemisen jälkeen, että minun täytyy tehdä tälläinen postaus-sarja otsikolla "Hiken elämää..."

Itse en siis käsitä sanaa hikke, hikari, hikipinko mitenkään loukkavana, mikemminkin se on kohteliaisuus, sillä kukapa ei haluaisi olla hyvä koulussa. Olen itsekkin tällä hetkellä koulussa hikkeluokalla, sillä mitä nyt matemaattisluonnontiedepainotteinenluokka olisi ilman rakkaita hikkejeen. Ei mitään. "Hikkeluokalla" on itseasiassa varsin mukavaa, mutta.
Kuten jopa hikenkin elämää varjostaa suuri tumma myrskypilvi luokassa. (Ja ei en puhu saan-siitä-huomisesta-kokeesta-kuitenkin-vain-kasin-stressistä) vaan, kun luokallamme on niitä muitakin aktiivisia viittaajia....




Aargh! Olen niin tottunut siihen, että siellä tunneilla viittaan minä ja pari muuta yksinäistä sielua. Ei. Nyt siellä sitten viittaakin 20 muutakin oppilasta. Niin rasittavaa, sillä esim. matematiikan tunneilla en ehdi ikinä vastata, kun ne muut ovat nopeampia laskemaan... joten en myöskään saa vastausvuoroa, enkä hyvämerkintää. Okei, ei niillä hyvämerkinnöillä tee niin paljoa, ehkä vähän voi korottaa numeroitaan. Silti.
Onneksi edes saksan tunnilla niin moni ei viittaa. Ehdin vastakkin jotain, kun olen yleensä jo tehnyt kielissä ne tehtävät. Toivottavasti uskonnossa on samalla tavalla kuin viime vuonna. Siellä olen minä ja hikkeystäväiseni ainoat viittajaat, jotka jaksavat viitata.
Toinen rasittava asia on se, kun sinulla on hikarin maine, niin kauhea älämöly nousee, jos sinulta on vaikka läksyt vahingossa tekemättä.



"Siis mitä?! Sulla on matikan läksyt tekemättä. Omg!"

Ja se, kun kaikki olettaa sun tietävän joka asian. Jotkut eivät ole vieläkään sisäistäneet, että:
Minä. En. Ole. Kävelevä. Sanakirja. Ja. Opettajan. Kaksoisolento.

"Hei, mitä meidän pitää tehdä?" "No niin kerroppas meille, mitä pitää tehdä. Sä kumminkin kuuntelit sitä opettajaa."



Luokan hikkenä on tavallaan hauskaa... varsinkin, kun autan muita mielelläni. Viime vuonna teknisessä työssäkin pompin puolet tunneista auttamassa muita. Sain kyllä ne omatkin työt hyvin tehtyä, että ei siitä haittaakaan ole.

Sitten toisaalta olen hikke siksi, että haluan saada kokeista hyviä numeroita. Yleensä saankin ysejä ja kymppejä! (todistuksen keskiarvo oli 9.6... köh köh) mutta sitten, kun sieltä tulee se yksi kasi. *taivas aukeaa, valtameret liikkuvat ja maailman kaatuu* Se loppuu nimittäin vasta, jos sieltä tulee alle seiska numeroksi. Minun maailmani ei onneksi ole vielä loppunut... se vain on kaksi kertaa miltein meinannut.



Minulla on aina kaamea ongelma viitata hullunlailla. Tänäänkin puutuivat kädet, kun aloin korjata opettajaa adverbeistä, kun nehän ovat nykyään oma sanaluokkansa. Ja tekisi mieli kirjoittaa koko ruotsinkirja uudelleen... Meillä nimittäin lukukirjan kappaleet ovat "blogeja"... Ei herranjestas, ne ovat blogejen p o s t a u k s i a!!!! Miksi pitää kirjoittaa oppikirja "monernisti", jos ei voida perehtyä asiaan lainkaan....?

Mutta tämän verran rakkaasta hikkeilystäni. Katsotaan tuleeko tällä josssin vaiheessa jatko-osaa :)


2 kommenttia:

  1. Heii onkohan teillä sama ruotsinkirja kuin meillä oli? Se missä on Soffan ja en-muista-pojan-nimeä :D
    Varmasti tuo harmittaa, ettei olekaan enää ainoa aktiivinen, mutta olethan kuitenkin yhtä hyvä kuin ennenkin, eikä ne hyvämerkinnät ja kokeiden numerot koko maailma ole :) Pääseehän ne vähän huonommatkin koulusta läpi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo taitaapi olla :D
      Ei olekkaan :) (vain puolet xD) Totta.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.