tiistai 11. elokuuta 2015

Ensimmäinen päivä yläasteella

Vatsan pohjaa kipristää, oksettaa, tekee mieli itkeä ja nauraa, koska jännittää niin paljon. Olo on masentunut ja sumea. Päässä lyö tyhjää ja kaikki tuntuu menevän puuroksi. Ajatuksien keskeltä yksi kiljuu suoraa kurkkua, peittäen muut alleen.

Tänään alkaisi taas koulu.

En tiedä pitäisikö siitä olla iloinen vai surullinen, koulun alku merkitsisi eroa, kesän loppumista, jotakin uutta ja silti niin tuttua vanhaa. Kavereiden tutut kasvot vilahtavat mielessäni, kun kiskon harmaan t-paidan pääni yli. Joutuisin tänään kuitenkin puhumaan ventovieraille... opettajille... luokkakavereille... ehkä jopa muille oppilaille...

Tästä se lähtisi. Tänään alkaisi yläaste. Se kaikkien kammoksuva paikka, jossa sitten oikeiden ihmisten mukaan on todella kivaa! Joo. Onneksi sen oppilasmassan joukosta tunnen edes jonkun.

Jalat silti miltein puutuvat ajatuksesta ja vaatteet tuntuvat hassuilta päällä. Tulisinko minä näyttämään täydelliseltä idiootilta tänään?
Kutosluokan todistus tuntuu painavan kilon mustassa koululaukussa. Emmä oo vielä valmis. Mä oon vasta 13... ei tän yläasteen pitäis vielä alkaa. Kukaan ei kuitenkaan kuule hiljaisia ajatuksia mielessäni. Rukouksiini ei vastata. Ei en valitettavastu joutunut aikasilmukkaan. Elämä kulkee eteenpäin.

Joku opettaja sanoi, että alle 13 ovat vielä täysin lapsia. No minä ainakin olen vieläkin. Ei se muutos tapahtunut yhdessä yössä.

Ja minusta muka tuntui, että olen kasvanut jotenkin tänä kesänä? Ehei, nuori nainen... Täällä sama pikkutyttö hei. Olen vähän hermostunut, entäs sinä?

°°°

Ehkä jotain varttia yli yksi pääsin lähtemään koulusta sen jälkeen, kun olin saanut tietää lokeroni numeron...
Sain tietää luokkani, luokan valvojani ja kuunnella miljoonaa puhuvaa ihmistä. Ensin kavereitani, sitten rehtoria, sitten jotain vanhempia oppilaita...
Nyt se yläaste on silti vähän tutumpi. Mutta.

Ihan liian paljon uusia nimiä, ihan liikaa portaita, ihan liian kuuma, ihan liian huono ilma luokassa, ihan liian sokkeloinen koulu, ihan liian paljon uusia käytäntöä...
Ihan liikaa uutta!!

Haluan nukkumaan.

6 kommenttia:

  1. Olisipa kiva jos olisimme samalla yläasteella, vaikkakin eri luokilla :) Tämä ala-aste, yläaste-vaihto tuntuu kyllä tosi oudolta, minulla ei ole koskaan ollut siinä pulmaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Jep, se olisi kivaa! Eikö...? Voit olla onnellinen :D tämä ei ole kovinkaan kivaa...

      Poista
  2. Koita pärjäillä Lisa mulla alko tänään vasta 6 luokka ja yläkoulu ja lukio on samassa rakennuksessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Minä koetan :D Kutosella on kivaa, no onneksi teillä on niin. Ei ole ainakaan niin suuri kynnys siirtyä yläasteelle :)

      Poista
  3. Kuulostaapa teidän koulunne isolta... Minun pikkuinen yläasteeni on bussimatkan päässä meiltä kotoa (LÄHIN yläaste vieläpä...) ja oppilaitahan täällä on noin parisensataa, yksi kerros ja joka luokallla se 15 oppilasta...

    Olen tottunut käymään tällaista pikkukoulua, ja ajatus johonkin kaupungin jättiyläasteelle siirtymestä tuntuisi lähinnä kauhistuttavalta. Minusta on mukava käydä koulua täällä metsän keskellä kylässä, jonka nimeä tuskin tietää kukaan... Kyllä miunuakin jännitti siisrtyä seiskaluokalle, varsinkin, kun koulumatkaan tulisi niin iso muutos. Ensin kävelet kolme kilometriä kahdessa tunnissa koululle ja sitten yhtäkkiä odotteletkin aamuisin bussia, joka on jo täynnä oppilaita.

    ~ Mila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on miltein 900 oppilasta :D
      Itse haluaisin tuollaiseen pikkukouluun, ne ovat jotenkin niin ihania. Kävin ykkösen ja kakkosen sellaisessa pikkukoulussa :) sinne on kyllä ikävä...

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.