sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

#Nostalgia




Toukkeli Saksassa

Toukkeli oli Saksassa saksalaisen sukulaisensa luona. Nimi oli Nils Pohl. Hän oli leppäkerttu. Nils asui Berliinissä. Tuokkeli ja Nils kiertelivät Berliiniä. Toukkeli kysyi:
Kuule Nils, onko Wien eli Wiini juotavaa kaupukia?
Nils nauroi Toukkelin kysymystä:
- Ei senkin hassu Toukkeli. Ei Wien ole juotavaa kaupunkia. Toukkeli kysyi:
- Onko täällä mitään syötävää? Minulla on kova nälkä. -On toki, vastasi Nils. He menivät lähimpään ravintolaan minkä Nils tiesi. Sen jälkeen Toukkelin piti palata lentokentälle ja lähteä takaisin Suomeen.



Vihdoin sain huoneeni siivotuksi! Joten kuten. Mutta se on paljon siistimpi kuin tämän viikon alussa tai viime viikolla tai kaksi kuukautta sitten...

Mutta poittinihan oli se, että siivotessa noita 8 laatikkoa, kirjoituspöytää ja hyllykköä löytää kaikkea mielenkiintoista. Tosin ei yhtä kadonnutta kirjettä, joten voin julistaa sen totaallisesti kadonneeksi ja tuomituksi kadotukseen.

Minua ärsyttää edelleen se, kun meille luvattiin, että kutosluokan lopussa saamme nähdä kaikki kolmosen keppinukke-esityksistä vitosluokan radio-ohjelmiin. No, tietysti meillä oli sitten vikalla viikolla sijainen ja ne kaikki jäivät näkemättä.

Onneksi ne palautuivat mieleen vanhojen käsikirjoitusten myötä, jotka sitten löysin tuolta laatikon uumenista vanhasta kansiosta. Jotain hyötyä, että kaikki aina tyrkkäsivät minulle kaikki ryhmätöiden kässärit sun muut paperit, ne ainakin löysivät hyvän kodin. Mutta se käsiala...! Jos aikamatkaaminen olisi mahdollista sanoisin ykkösluokkalaiselle Lizille, että opettele vaan huolella ne kirjaimet ja tee ne kirjoitusharjoitukset rauhassa, saat kiittää vielä itseäni vanhempana, että teit ne a-kirjaimet hyvin.

Kolmosen keppinukkenäytelmä, jossa seikkaili minun mahtava pieni keijukaiseni Helena, sekin löytyi, kun luin esityksemme "Piipi hädässä".

Nelossella huomasi jo, että aloin lukea dekkareita... halusin olla aina se murhaaja ja pahis. Teimme silloin luokan tyttöjen kanssa näytelmät "Murha muotitalossa" ja "Murha ravintolassa", joissa molemmissa pääsin olemaan murhaaja :D

Papereita selaillessani löysin myös ensimmäiset runoni ja muutaman tarinan. Ihanimmat olivat "Toukkelin seikkailut", jossa kakkosella piirtämä toukka seikkaili ulkomailla, pyysi Ruotsin prinsessaa mukaansa Suomeen ja tuli julkkiseksi Espanjassa.

Löysin myös osan minulle annetuista ystävänpäivä-, joulu- ja syntymäpäiväkorteista. Niitä oli niin ihana lueskella. Ja ne piirrokset jotka löysin... taivas. Olen kyllä edelleen aika ylpeä tästä petshop-piirroksesta:



Mutta tähän loppuun lisään jotain vanhoja kirjoituksiani :D Nauttikaa!

Toukkeli Ruotsissa

Toukkeli oli Ruotsissa!
Hän näki vaunut, kolme henkivartijaa ja kauniin neidon. Toukkeli kuuli, että neito olikin prinsessa. Toukkeli seurasi vaunuja aina linnaan asti. Siellä hän pyysi prinsessaa Suomeen. Mutta prinsessa ei tullutkaan. Silloin Toukkeli tyensi prinsessan ojaan ja lähti Suomeen.

Orpo

Orpo olen vain,
mut kallein aartehin on koru hain hampahin.
Isä kaatui sodassa ja äiti karkas jonkun pojan kaa,
Mutta uusiin haasteisiin mä vastaan "Haa!"
Asun orpokodissa,
mulla on seuranain vanha kissa.
Orpokodin johtaja on paha nainen ja lukusalin seinällä riippuu taulu,
jonka nimi on "Hyvä Paimen".
Orpokodissa on sata lasta,
Olen yhden rangaistuksen saanut vasta.
Orpokoti on suuri talo,
yhdestä ikkunasta loistaa valo.

Teatteriseurue

Tällä teatteri seurueella on monta ensi-iltaa takana päin.
Mutta aina se kulkee kaupungista kaupunkiin näin:
Jokaisella näyttelijällä on oma pieni asuntovaunu ja vaunussa pieni taulu ja taulussa hänestä kertova laulu.
Seuraavaksi esitettäisiin Adalmiinanhelmi ja tämän näytelmän käsikirjoittaja on aika moinen kelmi.
Adalmiinan osan esittäjä on nimeltään Elisabet Krohesen ja seuraavan kaupungin nimi on Heesen. Elisabetin kutrit ovat pikimustat ja moni nuori mies on sanonut: Mä pidän susta.
Hänen silmänsä ovat vihreät pienen verson lailla ja hänen hampaansa ovat valkoiset kuin hailla.
Nyt saavuttiin kaupunkiin. Heeseen kaupunkejen aatelisiin. Suuri teltta kangas pystytettiin niitylle. Nyt aikaa on hauskuudelle.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa muistelemista ala-asteajoilta! Harmi ettette saaneetkaan nähdä niitä esityksiä, mutta kiva ku löysit ne käsikirjotukset :)
    Jotenkin noi tekstit joita laitoit, oli niin sulosia :3
    Ja huoneen siivous xD Kerrankin siivosit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Jep, harmillista se oli, mutta onhan minulla ne käsikirjoitukset :)
      :3 Välitän kiitokset niiden kirjoittajalle heti, kun löydän sen aikakoneen :D
      Jep, kerrankin xD

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.