lauantai 25. heinäkuuta 2015

Marjapiirakka ja mietiskelyjä

Miau!



Minulla on sitten maailman paras muisti....... en muistanut eilen edes hyvän ystäväni syntynäpäivää! Argh! Olen pahoillani, tai aivojeni pitää olla. (Aivot, nyt menette pyytämään anteeksi ystävältäni, ettekä pistä tätäkin asiaa leikiksi. Ja siivoatte sen muistini, koska tätä menoa ette tule muistamaan niitä matematiikan kertotaulujakaan enää!!)

Kuitenkin... mitä minun piti nyt sanoa... (Te usein pinkiksi piirretyt nuudelin näköiset aivoni, ei näitä ajatuskatkoja!) Niin, tuli eilen sitten keskusteltua ystäväni kanssa ummet ja lammet kaikesta ja päällimmäiseksi minulle jäi mielenkiintoinen mielikuva.

Jos blogit olisivat taloja ja niistä koostuisi kaupunkeja. Keskustassa olisivat ne suositut blogit ja jne. eteen päin aina tänne pikkuiseen omaan blogiini. Oma taloni olisi sellainen remontin tarpeessa oleva pikkuinen mökki, jossain keskellä ei mitään, hyvä jos sinne olisi vedetty sähköt. Eli en oikeastaan ole miltein missäin yhteyksissä mihinkään blogaajiin, lukulistani (tai mikä tuo seuraamani blogit-lista ikinä onkaan) on todella pieni ja oma blogini vielä pienempi.

Mutta tämä muutaman kuukauden ikäinen vauveli opettelee ihanan kirjoittajansa kanssa vasta blogaamista ja enimmäkseen blogini onkin päiväkirja. Jossa on vähän kaikkea muutakin :D

Miksi minulla on muuten aina ääni mennyt tänä vuonna, kun joku haluaa oikeasti keskustella jostain? Koska tälläkin hetkellä minulta on ääni kadonnut. (Tuokaa se takaisin, voidaan sopia ehkä jopa löytöpalkkiosta! xD) Mutta siis, mykkänä tuntuu olevan niin paljon sanottavaa, vaikka toisaalta eihän sitä asiaa ole yhtään enemmän. Ainakaan minulle.
On vain se pakottava tunne puhua, kun normaalisti minä ainakin höpötän sen kaiken ääneen, minkä nyt nielin äänen säästämiseksi.

Muutenkin minun syvälliset keskusteluni ovat varsin mielenkiintoisia, sillä en oikeastaan saa aina sanottua asiaani, kun minulla ei ole aikaa ajatella niin kuin esimerkiksi kirjoittaessa. Sen takia pidän kirjoittamisesta, siinä ehtii ajatella. Toistan itseäni pahasti ja nauran koko ajan, joten saan itseni kuulostamaan todella teennäiseltä. Ja riippuhan se tietysti aiheesta, vaikka onhan minulla sanottavaa miltein jokaisesta asiasta, enemmän vain tietysti niistä, jotka ovat jotenkin koskettaneet minua.
Olikohan minulla vielä jotain sanottavaa nyt.... hmm... Tekisi jostain syystä mieli muuttaa blogin nimi ja ulkoasu täytyy muuttaa, koska kaipaan vaihtelua. En vain ole löytänyt/keksinyt mitään kivaa kumpaankaan en nimeen enkä ulkoasuun. Tai minulla on idea, mutta toteutus hakusessa :D

No, ainahan minä voin elämäni "suurista tapahtumista" kertoa. Tein eilen marjapiirakan!!



A la Lizaahh ja pikkuapulaiset.

Maalasin myös yhden penkin takaosan ympäristötaidekurssillani. Hyödynsin blogissani olevia sitaatteja ja tietysti ikuistin penkkiin rakkauteni tv-ohjelmia kohtaan. Ylen rikossarjat <3



Nyt se kurssi on loppu ja minä kipenä... Tyhmää sinällään, että minulla käy taas, että olen lomalla kipeänä ja koulun alkaessa ihan terve ja koko lukukauden pompin terveenä.

2 kommenttia:

  1. Kyllä ystäväsi varmasti ymmärtää, eihän kaikkea voi aina muistaa :) Aika harva synttärit lopulta muistaa. Suloinen kissa :3 Täytyy ensi kerralla keksiä parempi ajankohta syvällisille keskusteluille... Minun blogini olisi sellainen laitamilla oleva, josta johtaisi muutamaan keskustan blogitaloon haparoiva polku ja sinun blogiisi sellainen kunnollinen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että hän ymmärtää, yritän nimittäin muistaa sen ensi vuodeksi :)
      Kiitos :3 Jep! :D Kyllä, sellainen kivinen puutarhan poikki menevä pihatie.

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.