keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Maresi Punaisen Luostarin kronikoita

Kirjan nimi: Maresi Punaisen Luostarin kronikoita
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Sivumäärä: 212
Kustantaja: Tammi



"Meri oli vaaleansininen, somisteena muutama tummenpi raita, ja se kuiski hiljaa vasten saaren rantoja. Taivas horisontissa oli väriltään kuin kypsä persikka ja hohti kapean pilvireunuksen yllä vaaleansinisenä, mutta tummui kuta ylemmäs katse kaartui. Suoraan yllemme oli syttynyt jo ensimmäinen tähti..."

Todella kaunis kirja! Niin ulkoasultaan, kuin omaperäiseltä juoneltaankin. Pidin lukujen ensimmäisistä koristeellisistä isoista kirjaimista aina paikkojen nimiin. Esim. kirjan tapahtumapaikan Luostarin Ruusun temppeli ja Tiedon puutarha kuulostavat todella kauniilta nimiltä.

Muutenkin luostarielämä kuulosti aika mielenkiintoiselta ja kirja antoi noviiseineen ja Alkuäiteineen minulle uuden maailman.

Myös kirjan muu maailma ja erityisesti luostarin historia viehätti minua. Kertomukset seitsemästä Alkusisaresta ja Alkuäidistä, niistä minä voisin lukea toisenkin kirjan.
Kirjan päähenkilö oli myös hyvä. Kotoaan pois Luostariin muuttanut Maresia on vanhin noviisi, jonka tiedonhalu on laantumaton. Tykästyin Maresin tapaan kutsua Luostarin kirjastoa Aarrekammioksi.

Kirja kertoo siis Maresista tytöstä, joka tapaa Jain uuden aran noviisin, jonka saapuminen Punaiseen Luostariin herättää Marisin kiinnostuksen. Vähitellen selviää Jain pakenevan isänsä vihaa. Liittyykö Luostaria kohti seilaava laiva Jainiin?

Kirja oli muutenkin hyvä ja juoneen nähden sopivan pituinen.

Tämän kirjan lisäksi voisin suositella Turtschaninoffin kahta aiemmin luettuani kirjaa Arraa ja Helsingin alla.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ 5/5

"Olin rannalla poimimassa simpukoita juuri sinä kevätaamuna, kun Jai saapui. Korini oli puolillaan, ja olin istunut kivelle hetkeksi levähtämään. Ranta oli varjossa, sillä aurinko ei ollut kavunnut Valkean rouvan ylle, ja merivesi oli kylmettänyt jalkani. Pyöreät kivet vierivät jalkapohjieni alla edestakaisin meren liikkeiden tahdissa. Punajalkainen koalintu hyppeli vesirajassa, sekin etsi simpukoita. Lintu oli juuri keihästänyt simpukan pitkään nokkaansa, kun pieni vene ilmestyi korkeiden, kapoisten kallioiden väliin, jotka nousevat merestä niin äkkijyrkkinä, että kutsumme niitä Hampaiksi..."

Ihanan kaunis kirja, joka tempaa lukijan mukaansa Punaisen Luostarin mielenkiintoisiin tapahtumiin.

4 kommenttia:

  1. Todellakin mukaansatempaavan kuuloinen kirja, ja se vaikuttaa kans jotenkin maagiselta, tai ainakin se kirjotus- ja kuvailutyyli tuo mulle jotenkin maagisen olon :D Pitääpä pistää tuokin kirja mieleen et vois lukee :)

    VastaaPoista
  2. Tästä tulee vähän mieleen kirja Luostarin Piritta... :D Tai siinä ei ole maagisuutta, mutta sama alkuasetelma: luostariin tulee uusi tyttö, johon liittyy salaperäinen menneisyys, ja kertoja on toinen tyttö luostarista.

    VastaaPoista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.