sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Elämää

Miksi kaikki sanovat minun kuulostavan ihan opettajalta...?

Kirjat ovat yksi tiedon lähteistä, mutta minulle ne ovat pääsylippu maailmaan, jossa on onnellisia loppuja, jossa unelmat toteutuvat ja mikä tahansa on mahdollista.

Johtuuko se siitä, että luen paljon? Että puhun aika "kypsästi" ja pitkälti kirjakielellä...?
Ei sillä, että se minua niin paljoa haittaisi, mutta se on vain niin outoa välillä, kun puhun sillä tavalla ihan normaalisti.

Huomenna minulla alkaa yksi päiväkurssi aiheena joku taide/draama/jotain sellaista, tänään olin kuitenkin (puolet päivästä youtubesta) naapureitteni hoidossa olevien marsujen kanssa. Ihania!! <3
Toinen oli sellainen ruskea ja toinen mustavalkoinen, itse pääsin silittämään molempia ja pitämään tätä rauhallisempaa mustavalkoista sylissäni.

Luin toissapäivänä kirjan Maresi Punaisen Luostarin kronikoita loppuun. Aion yrittää kirjoittaa siitä kunnon kirjavinkkauksen. Nyt luen kirjoja:

Kathryn Littlewoodin Lumoleipomo
Alex Scarrowin Time
Kat Fallsin Veden alla

Äsken söin iltapalaksi amerikkalaisia pannukakkuja nam <3 vaahteransiirapilla (tuplanam!) Ja nyt kuuntelen radiota.

Yritin tänään piirtää, mutta se ei onnistunut... suttusin vain kolme sivua luonnoslehtiöstäni. Jotenkin olen ollut tänään muutenkin vähän pihalla kaikesta. Jostain syystä, heräsin kymmeneltä, vaikka en ollut valvonut edes myöhään.

Olin kyllä ollut eilen illalla naapureilla, vaikkakin joutunut lähtemään hoitokoiran takia liian aikaisin pois. Mutta oli oikeesti kivaa ja jotenkin vapauttavaa höpötellä kavereiden kanssa, vaikka en nauranutkaan niiiiiin paljon, kuin eräät... (lue: Iltatähden Pearl Clover)
Hyvin saimme tyhjennettyä yhden kulhon sipseistä ja juustonaksuista. Ja söimme kasan herneitä ja mansikoita.

Outoa, että huomasin jotenkin "kasvaneeni." En tiedä oikein miksi, mutta jotenkin katsoin sinä iltana maailmaa eri silmin, kuin ennen kesää istuimme samaisessa keittiössä, mutta minä en tuntenut oloani ihan niin vahvasti joukkoon. Siis vain hitusen verran, mutta silti. Että jotain aikaista murrosikää taas. Hyi yök, mä inhoon sanaa murrosikä... yh.. Silti, tuntui hitusen erilaiselta kaiken sen kikatuksen keskellä.

Muutenkin olen huomannut hieman kasvaneeni tämän kesän aikana... vaikka onhan tuota kesää onneksi vielä jäljellä!

Ja enää jotain 40 päivää Murdochin murhamysteereiden alkuun!!! Jee!

2 kommenttia:

  1. Milleen et tuntenut itseäsi vahvasti joukkoon? Miksi musta tuntuu surulliselta...? Juu, ehket nauranut yhtä paljon kuin minä ja Yksinäisen unen asukki mansikoille! :D Vaahterasiirappi ja pannukakut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis en minä ollut mitenkään surullinen! En en en... en osaa selittää, se tunne oli jotenkin... outo.
      Juu en :D
      <3 Ja Murdochin enää reilu 40 päivää <33

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.