torstai 25. kesäkuuta 2015

Sielunsiskot




Kirjan nimi: Sielunsiskot
Kirjailija: Katarina Mazetti
Sivumäärä: 167
Kustantaja: Karisto
Painovuosi: 2002

Sielunsiskot kirjan otin ainoastaan sen nimen perusteella, sillä minulla on monia sielunsiskoja <3 En lukenut kirjan takakantta, nappasin sen vain mökkilukemiseksi kirjastosta, kirjojen valintahuumassa. (Onko muuten tuttu tunne, että haluaisitte lainata koko kirjaston kirjat, kiljua ja hyppiä riemusta, pelkästään siksi, että olette kirjastossa kirjojen keskellä?)

Lukematon takakansi koitui sitten kohtalokseni....

♥♥+ ♡♡♡, 2+/5

Ei ollut ihan minun makuuni tämä kirja... Kuolema oli kirjassa aika hallitsevana, se jotenkin synkensi vain entisestään kirjan käsiin hajoavaa tunnelmaa. Kirjaa ehkä parhaiten kuvaa sana kirpeä.

Kirja kertoi siis Linneasta, joka ei voisi elää ilman uutta parasta ystäväänsä Piaa. Kunnes on pakko. Synkkää. Ehkä vähän liiankin synkkää ja kysymysmerkkejen varaista minun makuuni. Tietysti kaikki ei ollut pelkkää synkistelyä, saihan kirja minut pari kertaa hymyilemäänkin, mutta jotenkin aina seinälle puhumiseen palaaminen... Ei.

"Lyhyt aika, joku voisi sanoa. Mutta...
    Lakkaako ihminen yhtäkkiä rakastamasta lasta, aviomiestä tai koiraa vain siksi, ettei sitä enää ole? Loppuuko ystävyys, kun toinen ystävuksistä kuolee - sammuuko se kuin tumpattu tupakka?
    Ei, niin ei hitto vieköön käy.
    Mutta jäljelle jäänyt ei tiedä, mikä hän on. Jos mies kuolee, vaimosta tulee leski, mustiin pukeutunut leski, jonka läsnäollessa muut puhuvat vaimennetulla äänellä vuosikausia.
    Mutta jos paras ystävä kuolee, muut kysyvät jonkin ajan päästä ärtyneinä: mitä mökötät?"

Sielunsiskot oli ihan kohtuullinen kirja, jonka voi lukea, mutta tämä ei ihan iskenyt minua.

Päähenkilöitä: Linnea, Pia ja esim. Linnean mummi
Julkkiksia, voisin mainita uskonnolliset henkilöt Buddha, Jeesus ja Allah.
Kirjakansibingo: Kasvokuva

2 kommenttia:

  1. Tosiaan vähän synkältä vaikuttaa, mutta samalla myös hieman pohtivalta ainakin sen perusteella, mitä lainauksia tuohon postaukseesi otit. Voisin lukeakin tuon ja katsoa, pitäisinkö itse tuosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on lukemisen arvoinen, vaikka en siitä itse paljoa pitänytkään :)

      Poista

Kerro minulle toki, mitä ajattelet 💙 Kommentit saavat aina iloiseksi.